Blogiarkisto

Vuonna 1979 Lapuan kaupunki levensi kirkkosiltaa Kosolan talon kohdassa. Leventämisen myötä sillan tukirakenteet tulivat kiinni talon seinään. Onneksi samanlaisia ratkaisuja ei tehdä enää tänään! Ei ainakaan näiden kuvien jälkeen…

Matkalla kohti ennen ja jälkeen -kuvia on edetty alkutilanteesta sokkelin ja hirsivaurioiden korjauksen kautta tuulettuvan rossipohjan rakentamiseen. Seuraavana tässä päädyssä tehdään uusi lattia.

Missä vaiheessa mennään vanhan siipiosan kunnostuksessa tammikuussa 2021?

Vaikka Kosolassa ei ole säästynyt ehjiä tapettipintoja, on jäljellä kuitenkin pieniä fragmentteja ja lattioiden täytteistä löytyneitä palasia. Niiden avulla on mahdollista päästä jäljille siitä, millaisin värein ja kuvioin taloa on eri aikoina koristettu.

Kosolan hirsipinnoilla on osittain jäljellä sanomalehdistä tehtyä tapetointia. Vanhan siipiosan eräältä seinältä löytyy mm. Uusi Suometar, joka on päivätty perjantaina tammikuun 1. päivänä vuonna 1904. Mitä Suomesta ja muualta maailmasta uutisoitiin uudenvuoden päivänä tasan 117 vuotta sitten, kun 19-vuotias Vihtori Kosola isännöi taloa isänsä kuoleman jälkeen?

Miltä Kosolassa näytti ennen kunnostusten alkamista, mitä tutkittiin ja miten siitä edettiin?

Kansanuskossa säilyi pitkään tiettyjä uskomuksia, jotka eivät kuuluneet virallisen kristinopin piiriin. Rakennuksiin liittyi usko niiden haltijoihin. Lisäksi rakennuksissa oli paikkoja, joiden kautta jokin paha voisi päästä sisään. Tämän estämiseksi ne oli suojattava erityisillä taioilla ja voimaesineillä.

Kauppaa on käyty “aina”. Mutta ketkä sitä ovat käyneet, missä ja miten – silläkin on oma historiansa. Maakauppias Anders Wikmanin aika “Kosolan talossa” on yksi osa pitkää historiaa, joka eräällä tavalla vaikuttaa tänään tehneen täyden kierroksen ja palanneen takaisin aikaan, jolloin kauppa keskitettiin kaupunkeihin…

Pohjalaistalo nimittää maisemaansa. Se edustaa paikallisuutta ja alueellisuutta, johon maiseman kulttuurinen omaleimaisuus perustuu. Jäljelläolevat kaksfooninkiset ovat eteläpohjalaisen maiseman mahtavimpia maamerkkejä.

Vuosia sitten kuljetin ruotsalaisia yhteistyökumppaneitani muutamilla Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan sotahistoriallisilla kohteilla. Mikäli oikein muistan, sillä kerralla ryhmässä oli Tukholman Armeijamuseon silloinen johtaja, ruotsalais-norjalaisen sotahistoriallisen matkailureitin