Kosolan talon kadunpuoleisen, matalamman siipiosan rakennusvuodeksi mainitaan vuosi 1861. Kuitenkin merkittävä osa sen hirsiseinistä on peräisin paikalla aikaisemmin sijainneesta talosta. Kun rakenteita pääsi katselemaan restauroinnin aikana, vaikutti siltä, että ainakin kylänpuoleinen päätyosa talosta lienee samaa vanhaa rakennusta, ja että näiden rakenteiden ikä menee 1700-luvun puolelle. Talolle tehtiin kuitenkin mittavat korjaukset vuonna 1861. Vanhaa taloa purettiin suurimmalta osin, ja purkuosia käytettiin uudelleen. Koko rakennukselle merkittiin sen jälkeen uusi rakennusvuosi.
Edeltänyt rakennus herättää uteliaisuuden. Miltä se näytti? Ketkä siinä asuivat? Mitä asukkaille tapahtui heinäkuussa 1808 Lapuan taistelun aikana, kun venäläiset ja suomalaiset sotilaat ottivat yhteen sen nurkilla? Lähdin tutkimaan asiaa.
TALO JA SEN ASUKKAAT HEINÄKUUSSA 1808
Talo on rippikirjoissa Filppulan numerolla, ja Filppulaa on rippikirjoissa sivutolkulla. Lähtökohtana oli tieto, että Anders ja Maria Wikman muuttivat taloon keväällä 1861, ja ostivat sen kokonaan itselleen kesäkuussa 1864 – sekä tieto, että kaupat tehtiin lautamies Heikki Heikinpoika ja Maria Juhontytär Filppulan kanssa. Vuonna 1808 Filppulan numero oli 11, ja siihen kuului kaksi taloa. Kun rippikirjoissa eteni Heikki Filppulasta vuosikymmen kerrallaan tästä taaksepäin, pääsi käsitykseen siitä, kuka Filppulan isännistä asui nykyisessä Alajoen talossa vastapäätä nykyistä Kosolaa – ja kuka asui nykyisessä Kosolassa.
Vuonna 1808 nykyisessä Kosolassa, silloisessa Filppulassa asuivat Yrjö Juhonpoika ja vaimonsa Susanna Erkintytär perheineen. Molemmat olivat lapualaisia, mutta tähän taloon he olivat tulleet uusina asukkaina vuosisadan vaihteessa. Yrjö oli vuoden 1808 heinäkuussa 58-vuotias, ja Susanna suunnilleen saman ikäinen. Samalle rippikirjan sivulle heidän perheeseensä on merkitty pojat Juho (34 v.), Simo (31 v.) ja Matti (24 v.), sekä tytär Justiina (17 v.). Juholla ja Simolla oli vaimot, Simolla vaimoineen myös puolivuotias tyttövauva.
John Fiottin piirros kesältä 1808 Erkki Finnin v. 2022 värittämänä. Isokylä on tiiviisti rakennettu.
Kuvassa keskellä sillan kupeessa on kapearunkoinen, kaksfooninkinen talo tismalleen samalla paikalla, kuin nykyisen Kosolan talon vanhempi rakennusosa, joka myös on rungoltaan kapea ja kahdessa kerroksessa. Nykyisen Kosolan suuremman, vuonna 1887 rakennetun osan paikalla näkyy luttirakennus ja sen päädyssä toinen, pienempi rakennus. Päärakennuksen vastakkaisella puolella saman suuntaisesti pääty joelle päin näkyy toinen Filppulan taloista,
nykyinen Alajoki. Se käännettiin myöhemmin toisin päin, joen suuntaiseksi, ja on edelleen osa nykyistä Alajoen taloa.
Silta on ollut nykyisellä paikallaan 1600-luvun puolelta saakka. Se on rakennettu kivillä täytettyjen hirsiarkkujen varaan. Ennen siltaa joki ylitettiin “färillä”, eli lossilla.
Alkuperäinen kuva: Dr John Lee of Hartwell and his Swedish Journey 1807-1809. Records of Buckinghamshire 43
YRJÖ JUHONPOJAN KÄRSIMÄT SOTAVAHINGOT
Venäläisten joukkojen ylipäällikkö Buxhoevden oli useampaan otteeseen julistanut suomalaisille täyttä hengen ja omaisuuden turvaa ja luvannut, että kaikki venäläisten joukkojen elannoksi ja virvokkeeksi otettava rehu ja elintarpeet korvattaisiin. Päädyin kansallisarkistoon ja Suomen sodan 1808 vahingonkorvaushakemuksiin. Löysin Filppuloiden hakemukset ja niissä luetteloidut vahingot. Tulkittavaksi tuli poikkeuksellisen vaikeaselkoista tekstiä!
Tässä 10. syyskuuta 1808 tehty kirjaus Yrjö Filppulan kärsimistä vahingoista.
Sukututkimuspiireistä löytyi apua tekstin tulkitsemiseen, ja suomennettuna se kuuluu näin:
Silloin kun satoa ei vielä oltu korjattu, laskelmat tehtiin sen perusteella, mitä oli keväällä kylvetty – eli sen mukaan, mitä oli satona menetetty. Myös oljet ja heinä vaativat tuohon aikaan paljon työtä, ja olivat sen vuoksi arvokkaita. Ruotsin armeijan huolto perustui makasiinijärjestelmään, joka sekin rasitti paikallisväestöä – mutta venäläinen armeija otti ihmisiltä rehua ja elintarvikkeita kohtuuttoman suurina pakkoluovutuksina ja ryösti kaikkea, mitä irti sai. Ruis meni sotilaiden leiväksi ja hevosten rehuksi. Vielä korjaamatta olevaa viljaa myös tallautui hevosten jalkoihin.
29.marraskuuta 1808 Yrjö Filppulalta kirjattiin toinenkin vahingonkorvaushakemus, jonka tulkinnasta tein käännöksen suomen kielelle:
Rahayksikkö vuoteen 1809 saakka oli riikintaaleri eli riksi, joka jakautui 48 killinkiin, ja yksi killinki jakautui vielä 12 runstykkiin. Näin Yrjön syys- ja marraskuulla kirjatut vahingot olivat yhteensä 550 riksiä, 45 killinkiä ja 5 runstykkiä.
VENÄLÄISTEN RYÖSTELY, NÄLÄNHÄTÄ JA PUNATAUTIEPIDEMIA
Sotavahingot koko maassa olivat 3,4-3,5 miljoonaa seteliruplaa. Kun sitä vertaa Suomen budjetin 4,9 seteliruplan tulopuoleen vuonna 1810, päästään käsitykseen vahinkojen mittakaavasta. Tuhon määrä oli niin suuri, että sotavahingoista maksettiin vain pieni osa. Vahingot olivat lähtökohtaisesti venäläisten joukkojen aiheuttamia ja keskittyivät erityisesti Vaasan läänin alueelle. Lapuan naapuripitäjän Kuortaneen vahingot olivat todennäköisesti koko maan suurimmat.
Venäläiset ryöstivät kaikkea, mitä irti saivat – myös ajokaluja, työkaluja ja arvoesineitä. Vaatteita venäläiset ryöstivät lämmöntarpeeseen, mutta ryöstetyn vaatetavaran laatu ja määrä korvaushakemuksissa yleensä viittaa siihen, että osa niistä myytiin joukkoja seuranneille kauppiaille. Ryöstetyt eläimet päätyivät pääasiassa sotilaiden ruoaksi. Rehun menetys, sekä laajamittainen lampaiden, sikojen ja nautakarjan menetys aiheutti paikallisväestölle monia kerrannaisvaikutuksia. Rehun puute pakotti teurastamaan jäljelle jäänyttä karjaa, ja lannan puute vaikutti peltoviljelyyn. Mikäli tilalta oli ryöstetty kaikki vetoeläimet, eikä ollut varaa hankkia uusia, viljely ei ollut mahdollista. Venäläiset myös rikkoivat aittoja, latoja sekä peltoaitauksia ottaessaan niistä polttopuuta, sekä veivät maataloudelle tärkeitä työkaluja mennessään.
Kun elintaso oli varsin vaatimaton rauhankin aikana, sota ja venäläisten ryöstely madalsi sitä entisestään ja aiheutti varsinaista nälänhätää. Syksyllä 1808 tuli punatautiepidemia. Kun osa väestöstä lähti liikkeelle kerjäten ruokaa talosta taloon, epidemia levisi.
Yrjön ja Susannan Matti-poika kuoli 25-vuotispäivänsä jälkeen joulukuun alussa 1808 keuhkotautiin. Susanna kuoli tammikuussa 1809 vatsakipuihin. Vatsakivut ovat yksi punataudin oireista, mutta kuolinsyyksi ei tautia hänelle merkitty. Naapurista punatauti vei toisen Filppulan isännän, Heikki Matinpojan.
Taina Hautamäki
Lähteitä:
Lapuan rippikirjat
Kansallisarkisto. Buxhoevdenin päämajan siviilikanslian arkisto, saapuneet asiankirjat, 43-66 Vahingonkorvaushakemukset tutkimuspöytäkirjoineen, E 57 Vahingonkorvaushakemukset, Lapua (1808-1808)
Jääskeläinen, J. 2011. Paikallisyhteisö resurssina ja tuhojen kohteena, Venäjän armeijan logististen ratkaisujen seuraukset Suomen sodassa 1808-1809. Doktorsavhandling i Nordisk Historia, Åbo Akademi 2011.