Vaasa Oy painoi Etelä-Pohjanmaalta Amerikkaan ja Kanadaan lähteneille siirtolaisille muistoalbumin vuonna 1946. Se sisälsi runsaasti kuvia silloisen Vaasan läänin kunnista ja kaupungeista ja oli tarkoitettu tervehdykseksi ja kiitokseksi sotien aikana Amerikan ja Kanadan suomalaisten lähettämistä paketeista. Ameriikanpaketteja saivat sukulaiset ja tuttavat, mutta niitä jaettiin runsaasti myös eniten apua tarvitseville sotainvalideille, sotaleskille, sotaorvoille ja kodittomaksi joutuneelle siirtoväelle. Jaakko Ikola, joka käytti kirjailijanimeä Vaasan Jaakkoo, kirjoitti albumin alkuun mainion tuttavalliset kuulumiset joka pitäjästä otsikolla “Miltä täällä nyt näyttää?” Tältä näytti Jaakoon silmissä Lapualla, Kauhavalla ja Härmissä:
Lapualaaset
on yhtä ylpeetä ja mahtavia kun ennenkin. Isoonkylän kirkon plassi on vielä hahmollansa, mutta suuresti komistunu, siistitty ja tehty herraskaaseksi kuin kaupunki. Lapuan kirkko on sisältä ja päältä kovasti kunnostettu ja kaunis. Siel´on nyt niin moninkertaaset uruut jotten muistakkaa. Eikö ne ookkin parhaat koko maas. Ja kirkon kiviairan sisällä on satojen sankarivainajien kauniit muistoveistospatsaat, kivet ja ristit aina kauniis ja hyväs hoiros. Kosoolan Vihtori ja Kares-prouvaasti ovat kuollehet. Nyt on Lapuan pääpappina Sinnenmäestä Jussi, Lapua on erelleen Etelä-Pohjanmaan heränneen kansan keskuspaikka. Vanha-Kuoppalaanen, J.K. hoitaa niiren asioota. Se on jättäny kaupan piron Rannalle, jok´oli kauan sen puaris.
Alajoen-Erkki on kovasti fiksannu taluansa siinä Kosoolan vieres. Taitaa sillä olla jokirannas oikee riippuvat puutarhakki. Se on aivan osuustoimintaa täynnä. Ei muuta teekkää kun matkustaa Lapuan, Helsingin ja Vaasan väliä kokouksia pitämäs. S´oon suuri, lihava, punakka mies ja friski kun härkä. Vissihin tullu isähänsä.
Sitä vanhaa surkiaa rapatietä Kosoolan kulmasta asemalle ei enää ookkaan. N´oon lapualaaset saanehet valtion pykäämähän siihen oikee simenttikarun ja vielä rautatien alitte ajokäytävän. Kauppapuoria ja kaikellaasia liikkeitä on vieri vieres. Siinä suures nuorisoseurantaloos ja kentällä pirethän juhlia niinkun ennenkin. Vieres on suuri työväjen talookin. Sitten on oikee kivestä kakskerroksinen kunnantaloo, johna on torni ja kellokin.
Vasen kuva: Usein on Lapuan kirkko niin täynnä väkeä, että kuulijakuntaa jää kirkon ulkopuolellekin kovaäänisten avulla Sanaa kuulemaan. Oikealla: Kuva Lapuan kirkkosillalta ylöspäin. Etualalla kunnallisneuvos Alajoen “riippuvat puutarhat”.
Suuri yhteiskoulu on ja hyvä emäntäkoulu, josta saa käteviä akanplanttuja. Ruuan valmistus, ruokalajit ja pöytätavat on täälä paljo parantuneet. Samoin huonekalut ja kotien sisustukset suuresti muuttuneet. Vanhoja takkoja hylkiivät niin että kohta joka taloos on ainakin hella uunin suun kohralla. Ja naiset yrittää kaikkensa olla kans fiiniä, korkiat piikkikorot, hattu ja tekokäiverrykset pääs. Jopa monet hatiskat maalaavat poskiansakki ja toiset färjää kynsiänsäkki n´otta yäköttää mua vanhaa miestä, mutta mitä niille takkupäille mahtaa.
Lapualla on Niskalan perustamasta nahkatehtahasta paisunu suuri yhtiö, joll´on komja 3-kerroksinen kivirakennus ja monet koneet. Siannahkaa ei täälä enää syärä, siitä valmistetaan hyvää nahkaa ja saa enempi hintaa kun fläskikilosta. Siel´on myös suuri puuseppäverstas, joka valmistaa huonekaluja, paljolta sellaasta vanhaa pohjalaasta tupakalustoa, joka nyt on taas muoris. – Ja Liljamo on kova runnari. Se on erikoistunu painimattotehtailijaksi ja on perustanu sellaasen mattotehtaan Ruattin Tukholmaankin.
Wartion-Matti, joka muutti Ylistarosta komjempien joukkohon Lapualle porvariksi on aina yhtä virkiä ja leikkisä kun ennenkin. S´oon yksityiskauppiaitten liiton päämies ja aina touhus. Sen syrän krenaa, mutta Matti vetää vain.
Jalo Lahrensuo, jok´oli täs välillä Vaasan maaherranakin asustaa Honkimäjellä, josta siirtoväelle nyt lohkaastahan suuret vinkalehet, touhuu innolla meirän Maakuntaliiton päämiehenä. Se Maakuntaliitto harrastaa kaikellaasia kotiseutu-, museo- ja kulttuuriasioota.
Siitä Lapualle hommatusta paperitehtahasta jonka piti oljista valmistaa paperia, tuli susi, mutta ne trokas sen valtiolle ja saivat sinne Suomen valtion patruunatehtaan, jonka patruunat on laarultansa parhaita. Niitä sveitsilääsetkin tarkkuusampujat ostivat mailmanmestaruuskilpailuihinsa. Ampumaharrastus oli meillä täälä Suomes ennen sotia hyvin suuri, ja monia mailmanmestareita tuli. – Tiistenjoen kirkko on palanu.
Kauhava
on teollisuuteen ja kauppahan nähren maakuntapitäjistä ensimmäänen. S´oon niin paisunu Kauhava, jotta asemalta lähtien on kun kaupunkia – kirkolle asti. Molemmin puolin tietä on uusia suuria kaksfooninkisia taloja ja kauppoja vieretysten. Heino, Härmästä kotoosi, on kai suurin porvari komjas liiketaloossansa lähellä asemaa. Ja se puukkooteollisuus kukoostaa aina vain. On monta tehrasta, ja käsipelillä lyörähän osia mones huushollis. Mutta kaikellaanen kutominen on Kauhavalla kehittyny ja paisunu oikee monimiljoonateollisuureksi. Sielä on kai 30-40 kutomoliikettä, jotka teettäävät töitänsä ittellisillä, emännillä ja tyttärillä ympäri pitäjää ja järvikunniskin. Liikkeet antaa aineet ja mallit. Laitethan vaikka minkälaasia kauniita “kudonnaisia”, niinkun nyt sanothan, pöytäliinoja, uutimia, oviverhoja, “halkaasijoota” ja “juoksijoota” ja mithän naisten trasuja ja vehkeitä ovat. Mutta kova niill´on menekki, ympäri Suomia myirähän ja vierähän kauniitten malliensa takia ulkomaillekin. – Härmäs on kauppias Härmäsellä sama homma käynnis. Ja on sitä levinny vähinsä muallekkin. Siinä on manaasereina pääasias naiset ja rahaa ovat tehnehet näinä vuosina, vaikka paperilangastakin on jouruttu kutomaan – koppakaupalla. Yleensä kauhavalaaset on sellaasia syntisiä touhun ja kaikellaasen kaupan ihmisiä n´otta n´oon hukkua seteleihinsä.
Kauhavalla on armeijamme lentokoulu ja suuri lentokenttä. Sielä pörräs ennen aina konehia taivahalla.
Vasen kuva: Kauhava ja puukkotehtaan kuuluvat yhteen. Tässä talossa sijaitsee Järvenpään puukkotehdas. Oikealla ylhäällä: Kauhavan ilmasotakoulu, jonka suojissa useimmat armeijassa kunnostautuneet lentäjämme ovat saaneet koulutuksensa. Oikealla alhaalla: Pernaan silta, entisajan kauhavalaisten tanssi- ja tappelupaikka.
Molemmat Härmät
on mielestäni pysynehet parahiten entisellänsä. Ylihärmän kirkolle on tullu muutamia uusia rakennuksia, uurentyylinen osuuskaupan taloo ja Säästöpankki siinä kalliolla Tervosen vanhaa pakaria vastapäätä. Apteekki sinne nyt tuloo. Mäkin olin hommaamas. Mutta Krouvinkankahan vanhasta hietakroopista tekivät saksalaaset ittellensä niin jumalattoman suuren perunakellarin ja katon päälle, jotta sinne ajettihin koko juna Härmän asemalta. Perunansa ne toi Saksasta, ja Saksasta me jälkisoran aikana leipäviljan ja kaikki muutkin siviili- ja sotatarpehet saimmekin. Muuten tääll´olis leipä loppunu.
Krouvinkankahalla on valtion suuri keuhkotautiparantola, joka näkyy monehen pitäjähän. Ja sitten ei sitä Kotoluhran “färiä” enää ookkaan. Nyt on komja ja pitkä maantiesilta suoraa Liinamaasta Taavettihin.
Alahärmäs on oma hevosrata, oikee airattu plassi, johna kans ajethan ja pirethän hevosmarkinoota. Orrenmaalla sielä pakkaa olohon nopeemmat hevooset koko maas ja maakunnas. Takalan-Matti ei tahro pärjätä “Säilänsä” kans.
Jaa, muistin tuas, että täs soran aikana pääsi Lontoosta irti yks suuri ilmasuojelupallo, suurempi kun mikään riihiratikaan. Se tuli tänne Pohjanmaalle pitkät teräsvaijerit peräs tresaji ja katkoo mones paikas sähkö- ja telefoonijohrot. Huitaasi kumohon latoja ja pieniä tönöjäkin. Sitä yritettihin kiinni Kuurtanehella ja Lapualla, mutta kun se rumaanen tuli Alahärmähän, niin akat ja klopit saivat hännästä kiinni ja vetivät enkesmannin alas jotta rutaji. Meinas vierä Koukkarista, raato, navetan!
Vasen kuva: Tyypillinen härmäläispirtti, jonka näkeminen lämpimästi hyväilee jokaisen härmäläisen mieltä. Oikea kuva: Sunnuntainen radionkuunteluhetki ylihärmäläisessä tuvassa.
Jaakko Ikolan teksti ja kuvat: Etelä-Pohjanmaa kuvissa, muistoalbumi Amerikan ja Kanadan eteläpohjalaisille. Vaasa Oy 1946.
Taina Hautamäki