Fredrik Lagerstedt, suokuningas

Eelin Kosola oli ”Lagerstedtin tyttäriä”, eli ison talon kasvatti. Isoisä oli kuuluisa suokuningas ja isoäiti mahtitalon emäntä.

Romanssi Lassilan talossa

Lapualle tuli vuonna 1832 uusi varanimismies, Carl Fredrik Lagerstedt. Hän osti jokirannasta Ala-Lassilan talon, palkkasi työväkeä ja harjoitti maataloutta varsinaisen virkansa ohessa. Yhtenä työntekijänä talossa hääri torpparin tytär Liisa Taipalus, jonka kanssa hänellä kehittyi romanssi. Liisa synnytti pariskunnalle kolme poikaa Lassilassa, ennen kuin vietettiin ihan virallisia häitä ja syntyi vielä kuusi lasta lisää.  Perheen kodiksi Kaarle osti Lahden talon Lassilan naapurista. Kaarle kuitenkin kuoli  jo kesäkuussa 1851, jolloin Liisa jatkoi kahden suuren maatilan hoitoa aina siihen saakka, että vanhimmat pojat Fredrik ja Johan pystyivät lunastamaan ne itselleen. Näin aviottomana syntyneestä Fredrik Wilhelm Lagerstedtista tuli Lahden talon nuori isäntä viimeistään vuoden 1860 alussa.

Nuori ja tarmokas Laakes-Feetu

Lahden talon Kaarle-isä oli ostanut kruununnimismies Tillmanilta, joka oli jo 1800-luvun alussa yksi maakunnan tunnetuimpia maanviljelijöitä ja raivannut viljelyksille useita pienempiä nevoja, varustanut ne syvillä laskuojilla ja savettanut ne, mikä ei silloin vielä ollut tavallista. Nuori Fredrik – eli Laakes-Feetu, kuten häntä alettiin nimittää – huomasi nämä toimet erittäin tehokkaiksi.

Vielä tuolloin maita oli tapana viljellä samalla tavalla kuin aina ennenkin: pelloissa kasvatettiin viljaa ja karjan rehu saatiin luonnonniityiltä. Ensisijainen tuote oli leipävilja, karjataloustuotteita käytettiin vain särpimenä. Perinteisessä maataloudessa karjatalous jäikin viljantuotannon varjoon. Karjaa pidettiin ensisijaisesti lannan saamista varten, että olisi ollut lannoitetta peltojen parannukseen. Koska karjanrehun tuotanto oli luonnonniittyjen varassa, nautakarjan määrä jäi varsin vähäiseksi. Samalla lannan tarve oli suurempi kuin mitä karja pystyi tuottamaan. Juuri riittämättömän ruokinnan vuoksi myös maidon ja lihan tuotanto oli vaatimatonta. Lehmät tuottivat maitoa vain kesäisin ja teurastukset ajoittuivat syksyyn, koska keväällä ennen uutta kesää eläimet olivat enää pelkkää luuta ja nahkaa. Maataloudessa tarvittiin uudistuksia, ja nuori Feetu alkoi heti ensimmäisenä kesänään kokeilla heinän viljelemistä, mikä oli aivan uutta.

Suurtilallinen ja valtiopäivämies

Laakes-Feetusta  tuli edelläkävijä. Heinänviljelyn lisäksi hän harjoitti laajamittaista pellonraivausta, siirtyi vuoroviljelyyn, tehosti ojituksia ja kehitti lannan käsittelyä ja valmistusta. Lantaa valmistettiin isoissa ladoissa, joissa navettalanta sekoitettiin savimullan ja virtsan kanssa. Tätä lannoitetta ajettiin pelloille lukemattomia kuormia vuodessa. Toimet olivat tehokkaita. Feetu osti toisenkin Lahden taloista vuonna 1864, menestyi, osti lisää tiloja ja kasvatti omaisuuttaan seuraavina vuosina yhä suuremmaksi. Hän raivautti kaikkiaan n. 600-700 hehtaaria uutta peltoa, teki kokeiluja polttoviljelystä ja kalkitsemisesta ja testasi erilaisia apulantoja ja viljelyskasveja. Esimerkki kannusti muita tekemään samoin. Näinä vuosikymmeninä syntyikin kaksi kolmannesta koko Lapuan peltopinta-alasta, josta keskeisin osa on Alajoen suuri peltolakeus! Laakes-Feetun merkitys soiden raivauksessa oli huomattava ja hänen viljelyksillään kävi tutustumassa satoja retkiryhmiä ulkomaita myöten. Eräs pohjoissaksalaisen retkikunnan vetäjä nimesi hänet ”suokuninkaaksi”. Nimitys jäi elämään.  

Heinänviljely vaikutti siihen, että karjaa voitiin lisätä ja maidontuotanto parantui. Niitä varten Feetu rakennutti isoja kivinavettoja, joissa oli enimmillään lähes kolmesataa lypsävää. Luonnollinen seuraus tästä oli, että hänestä tuli myös meijeritoiminnan edelläkävijä alueella. Hän oli perustamassa myös pitäjän ensimmäistä sahaa, piti tiilitehdasta, omisti myllyjä ja kävi kauppaa. Edistyksellisenä maanviljelijänä hän oli perustamassa Vaasan läänin maanviljelysseuraa vuonna 1863, yhdessä mm. Antti Wikmanin kanssa, joka toimi tuolloin maakauppiaana myöhemmässä Kosolan talossa. Maanviljelysseurasta tuli Feetun toimintaympäristöistä koko loppuelämän ajaksi. Paitsi erilaisissa maatalouteen liittyvissä luottamustehtävissä, Feetu oli aktiivinen myös Lapuan kunnalliselämässä ja vuosisadan loppuun saakka sen keskeisin vaikuttaja. Hän oli perustamassa mm. kansakoulua, sairaalaa ja vaivaistaloa, edisti tie- ja silta-asioita ja osallistui kaikkiin muihinkin tärkeimpiin uudistustoimiin. Kunnallisneuvoksen arvon hän sai vuonna 1882. Samana vuonna hänet valittiin ensimmäistä kertaa talonpoikaissäädyn valtiopäivämieheksi ja sittemmin kahdeksan kertaa uudelleen aina vuoteen 1900 saakka. Hänen aloitteensa valtiopäivillä koskivat erityisesti maanviljelystä ja koulutusta, mutta myös esimerkiksi paloviinan määrän rajoittamista ja viinaveron korottamista.  

Hevosharrastus oli keskeinen osa Laakes-Feetun maatalonpitoa. Hevosia hänellä oli välillä yli puolen sataa, kun varsat laskettiin mukaan. Niillä ajettiin kilpaa ja niitä kuljetettiin näyttelyissä. Feetun poikien hevosinnostus oli ehkä vieläkin suurempi – Eelinin isä Ville kasvatti Lagerstedtin hevosia ja kulki ympäri maata ohjastaen mm. Villiä, joka oli yksi Suomen parhaista juoksijoista. Feetua itseään kiinnostivat hevosten lisäksi maatalouskoneet, joita hän harrastuksenaan valmisti ja paranteli. Nevoja kuokittiin hänen suunnittelemillaan ojapiiluilla ja kuokilla, olipa Fiskarsin mallistossa vuosikymmenien ajan myös erityinen Lagerstedt-mallinen aura.  Nuorisoseuratoimintakin sai häneltä tukea. Ennen kuin Lapuan nuorisoseuralla vielä oli omaa taloa, juhlia ja iltamia sai järjestää hänen taloissaan.      

Laakes-Feetu hallitsi eri aikoina neljäätoista eri maatilaa Lapualla. 1890-luvun puolivälissä hänen omistuksessaan oli kymmenesosa koko Lapuasta. Kerrottiin, että talossa piti leipoa viikkotolkulla yhteen mittaan, että leipä olisi riittänyt koko väelle. Toinen tarina taas kertoi, miten emäntä oli kerran kohdannut maantiellä vieraan, joka ajeli komealla hevosella ja tiedustellut, eikö tämä poikkeaisi taloon ja myisi hevosta isännälle. Silloin vieras oli kertonut olevansa talon renki ja hevosen jo monen vuoden ajan olleen isännän oma hevonen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kosola-ja-naapurit-panoraamakuva-kortti-leimattu-22.8.1908-Pirjo-Hjulfors-Os-Kolehmainen-Lapuaa-pitkin-poikin-1024x325.jpg
Panoraamakuva postikortista 1900-luvun alkupuolelta. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Kirkonsilta, jonka päässä on Kosolan Talo. Kosolasta vasemmalle alajuoksun suuntaan seuraava talo oli Yli-Lassila, joka oli jo kuvaa otettaessa siirretty toisaalle. Tyhjää tonttia seuraava talo oli Ala-Lassila, sitten tulivat Setälä, Hissa ja vaaleaksi maalattu Lahden talo (nykyinen Lahdensuo), jonka takana oli vielä toinen Lahti. Edelleen alajuoksulle päin vaivoin erottuu vielä Lassila, joka kuului Laakes-Feetun Johan-veljelle, eli Jannelle. Hänen mukaansa taloa kutsuttiin Jannelaksi (myöhempi Ojanperän talo). Kuva: Lapuaa pitkin poikin -fb-ryhmästä, Pirjo Hjulfors. Tiedot samasta ryhmästä, Martti Lahdensuo.
Kuvan talojen takana aukeavat laajat viljelysmaat.



 

Katariina, mahtitalon emäntä

Katariina Justiina Keisala oli vasta 17-vuotias mennessään naimisiin Fredrik Lagerstedtin kanssa. Alkuvuodet Lahden talossa eivät olleet niin helppoja, kuin pariskunnan myöhemmistä vaiheista voisi luulla. Talosta oli maksettava sisarosuudet, nähtiin katovuodetkin – mutta työntekoon olivat molemmat tottuneita. Lapsiluku kasvoi samaa vauhtia tilusten kanssa. Heitä syntyi kaikkiaan neljätoista: kaksi tyttöä ja kaksitoista poikaa, joista kolme kuoli pieninä. Kun Feetun aikaa kului kunnallisissa ja valtakunnallisissa asioissa, Katariina huolehti tilojen hoidosta. Aamuisin hän evästi ja ohjeisti kaikki töihin lähtijät, joita oli paljon. Kotona valmistettiin vaatteet ja lähes kaikki muu, mitä taloudessa tarvittiin. Kaikkien töidensä ohella oli Katariinan pitkin päivää aina myöhäiseen iltaan saakka varauduttava olemaan vieraanvarainen lukuisille vieraille, joita tuli läheltä ja kaukaa. Isännällä oli tuttuja joka puolella Suomea, kasvava nuoriso toi omia ystäviään, lisäksi kävi asiakkaita ja tilan toimintaan tutustuvia ryhmiä. Maanviljelyskoulujen opettajat ja oppilaat olivat säännöllisiä kävijöitä.  

Hilja Riipinen kirjoitti vuonna 1926 Kotiliedelle Katariina Lagerstedtista sarjassa ”Suomalaisia emäntiä”. Siinä hän kertoo eräästä tapauksesta, jolloin Katariinalla ja Feetulla oli vieraita ja joku tilusten suuruutta ihmetellen kysäisi isännältä: ”Kuinka rikas tuo Lagerstedt oikein lieneekään?” – ”Eipähän niin kovin”, vastasi kunnallisneuvos, ”mutta kyllä minä kahdeksan leiviskää kultaa omistan.” Kun tätä epäiltiin, sanoi hän emännälleen: ”Nousehan vaakaan!”

Eelinin lapsuuden ympäristö

Suurimmat tilat – kaksi Lahden taloa, Saarenpää, Ilkka, Ylisaari, Leskelä, Sauru ja Honkimäki eli Liuhtarin sotilasvirkatalo – pysyivät Laakes-Feetulla tai hänen lapsillaan aina hänen kuolemaansa asti.  Eelin Kosola syntyi heinäkuussa 1887 Honkimäellä, joka kuului isoisälle. Tämä ei ollut silloin vielä jakanut talojaan pojilleen.  Vanhemmista veljeksistä Kalle asui vaimonsa taloa Kauhavalla ja Oskari keskittyi hoitamaan kunnan asioita, jolloin Ville otti vastuuta viljelyksistä ja asui isänsä talossa. Eelin Kosolaa haastateltiin  vuonna 1970 ja Kansanperinteen arkistossa säilytetyllä ääninauhalla hän kertoo isänsä kylväneen käsin yksinään kaikkien isoisälle kuuluneiden talojen maat, kun työmiehet olivat äestäneet ja avustivat ajamalla jyväsäkkejä hevosella pelloille. Hän jatkaa olleensa sisartensa kanssa paljon viikkokunnassa Lahden taloissa Kirkonkylässä. Tämä tarkoittaa, että he tulivat sukulaisten luo kirkolle aina maanantaisin, ja lauantaisin heidät haettiin kotiin Honkimäelle. Hän oli 12-vuotias, kun isoisä jakoi talot, isä lunasti Saurun ja perhe muutti sinne.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Katariina-Lagerstedtista-Kotiliedessa-1.8.1926-kirjoittanut-Hilja-Riipinen-II.jpg
Hilja Riipinen kuvasi lasten ja lapsenlasten kokoontumisia isoäidin luonta tällä tavalla Kotiliedessä vuonna 1926.


Isoisä Fredrik Lagerstedt kuoli 68-vuotispäivänään vuonna 1904. Katariina kuoli elokuussa 1926. Sukunimien suomentamisinto oli vallalla ja  J.V.Snellmanin satavuotispäivänä 12.5.1906 myös kaikki Laakes-Feetun ja Katariinan jälkeläiset vaihtoivat sukunimekseen Lahdensuon. Nimen etuosa tuli Lahden talosta ja jälkiosa suoviljelyksestä.

Kansikuva: Heli Mäen jakama kuva ”Lapuaa pitkin poikin” -fb-ryhmässä.

Lähteitä: Geni.com ja Lapuan rippikirjat. Heli Mäen kuva-albumi Genissä. Lapuan historia II. Helemi, Lapuan historiallinen tietokanta. Lapuan Sanomat 17.12.1932 no III Näytenumero. Kansanperinteen Arkisto, Eelin Kosolan haastattelu (1970, Anneli Niinimäki).  Kotiliesi 1.9.1926 nro 17, Suomalaisia emäntiä II /Hilja Riipinen.

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Blogiarkisto

Viimeisimmät postaukset

Viimeisimmät kommentit

Yhteystiedot

Kosolankatu 1
62100 Lapua

Sähköposti:
taina.hautamaki@kosolantalo.fi

Ota yhteyttä

Seuraa meitä
somes!

Tilaa meirän uutiskirje!

Tahdotko kuulla meistä lisää? Tilaa uutiskirje! Se tulee kuukauden tai puolentoista välein. Tilauksen voi aina peruuttaa, jos alkaa siltä tuntumaan.

© 2020 Kosolan talo | Webdesign: Tilke. Osakeyhtiö