Vuosilukuja
Että voisi näyttäytyä ehjässä asussa, täytyy ensin riisua risa. Samalla kun Kosolan taloa on riisuttu, on päästy näkemään kauan kätkössä olleita pintoja ja voitu tehdä päätelmiä talon rakennusvaiheista.
Kosolan talon kadunsuuntaisessa siipiosassa on merkkejä siitä, että osa hirsistä on rakennusvuotta 1861 reilusti vanhempia, mahdollisesti ruotsinvallan ajalta olevia. Hirsirakentamisessa on aina osattu kierrättää rakennusosia ja vaikuttaa siltä, että niin on tehty täälläkin. “Lapuaa pitkin poikin” -fb-ryhmässä noteerasin päiväämättömän lehtileikkeen, jossa mainittiin ilmeisesti perimätietoon pohjautuen, että talon paikalta oli purettu siinä aiemmin sijainnut, huonokuntoinen talo. On siis hyvin mahdollista, että nykyistä siipiosaa rakennettaessa hyödynnettiin juuri tämän edellisen talon hirsiä.
Seinien levytyksiä on samalla otettu pois kokonaisina. Niiden alla on joissain kohdin rippeitä pinkopahvituksista ja pieniä fragmentteja aikaisemmista tapeteista. Alimpana on monessa kohtaa ilahduttavasti säilynyt suoraan hirrelle liimattua sanomalehteä, joka auttaa iänmäärityksessä.
Artturi Vuorimaa kirjoittaa kirjassaan “Kolme kuukautta Kosolassa” talon elämästä vuonna 1930 ja mainitsee, että “Kosolan päärakennus on kaksikerroksinen, rakennettu jo v. 1887.” Seiniltä löytyneiden sanomalehtienkin perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että tuolloin tiedetty rakennusvuosi olisi joenpuoleisen siiven rakennusvuosi. Rakentajaksi mainittu Salomon Haaramäki teki Lapualle useita komeita taloja nimenomaan 1870-, 1880- ja 1890 -luvuilla ja korjasi kirkkoa vuosina 1883-1888. Kosolan joensuuntainen siipi sopisi hyvin olemaan samaa sarjaa hänen tekemiensä muiden talojen kanssa. Mikäli joensuuntainen siipiosa rakennettiin vuonna 1887, sen rakennuttajina olivat Juho ja Sanna Kero eikä rakennuttajaksi mainittu Matti Vilhelm Antila, joka kuoli jo vuonna 1870. Jos Matti Antila on rakennuttanut taloa, kyse voi olla vain kadunsuuntaisesta siivestä. Sitä rakennettaessa Haaramäki oli vasta 21-vuotias. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että hän olisi ollut tekemässä myös talon vanhaa osaa. Edelleen, mikäli nämä ajoitukset pitävät paikkansa, maakauppias Wikman perheineen ei koskaan asunut joenpuoleisessa siivessä. Sanna Kero oli Filppulan tyttäriä, eli Kerot rakensivat suvun maille. Sanna Kero oli myös Maria Kosolan sisar, joten Kerojen mennessä konkurssiin kaupat Kosoloiden kanssa tehtiin “sukuun” ja omistus säilyi samassa perhepiirissä.
Lapuan historiakirjat, Lapuan rippikirjat, maakunta-arkiston kiinnityskirjat ja perunkirjat, kiinteistönmuodostusasiakirjat, jakokirjat, vanhat kartat ym. antavat tietoa tipoittain. Lasse Harjulta olen saanut vanhoja valokuvia Pyhälahden Valokuvaamomuseosta ja monet muut lapualaiset ovat auttaneet muistitiedolla, mistä suuret kiitokset! Kaikkea tätä aineistoa sekä rakennuksen omaa kertomaa yhdistelemällä ja vertailemalla syntyy kokonaiskuva. Näin aina kun tulee uutta tietoa, voi korjata edellistä.
Taina Hautamäki