Sotavuosi 1808 Lapualla

Englantilainen lordi John Fiott piirsi kuvia Lapuasta vuonna 1808. Mikä toi hänet Lapualle?

Miten Napoleon vaikutti meidän historiaamme

Napoleonin sodat vuosina 1803-1815 ovat osa Euroopan historiaa, joka kiehtoo suurta yleisöä. Hän oli sotapäällikkö, joka kruunattiin Ranskan keisariksi vuonna 1804, mutta halusi valloittaa koko Euroopan. Voittoisien sotien myötä hän liittolaisineen hallitsikin pian koko läntistä Eurooppaa. Itä-Eurooppaa hallitsi tsaari Aleksanteri I, josta tuli Napoleonin liittolainen vuonna 1807. Pahinta vihollistaan Britanniaa Napoleon ei pystynyt kukistamaan sotilaallisesti, joten se oli nujerrettava taloudellisesti. Englanti oli riippuvainen ulkomaankaupasta. Niinpä Napoleon julisti sille kauppasaarron pyrkien estämään kaikkien maiden kaupankäynnin sen kanssa. Kun Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ei tähän suostunut, hänet oli siihen pakotettava. Niinpä ranskalaiset uhkasivat liittolaisensa Tanskan kanssa Ruotsia etelästä ja Venäjä ilmoitti 17.2.1808 ottavansa Suomen haltuunsa, kunnes Ruotsi olisi valmis muuttamaan mieltään. Venäjän armeija marssi Suomen rajan yli 21. helmikuuta 1808.

John Fiottin vuonna 1808 piirtämä kuva Lapualta. Oikealla näkyy kirkko ja tapuli, joka on edelleen sama. Tapulista vasemmalle on Virranniemen pappila ja silta, jonka toisella rannalla Isokylän rakennuksia.

Sota vyöryy läpi Suomen

Koko Ruotsin – mukaanluettuna Suomi – maasotavoimien vahvuus oli n. 67 000 miestä, josta Suomessa n.20 000. Suomen armeijan ylipäällikkönä toimi ensin kenraaliluutnantti Wilhelm Mauritz Klingspor, joka odotti apua Ruotsista. Tästä syystä hänen strategianaan oli viivyttely ja vihollisen kohtaaminen vasta, kun se olisi ehtinyt sisämaahan ja Ruotsista olisi saatu vahvistusta. Kustaa IV Aadolf kuitenkin keskitti ruotsalaiset joukot etelään, joten suomalaiset jäivät vastaamaan  valtakunnan itärajasta lähes yksin.

Venäläisarmeijan ylipäällikkönä toimi jalkaväenkenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevden ja hänen armeijansa vahvuus oli aluksi 24 000 miestä. Hän valtasi maaliskuussa 1808 Hämeenlinnan, Länsi-Suomen kaupunkeja ja mm. Svartholman. Viivyttelystrategian vuoksi oli jatkuvasti vetäydytty venäläisten edellä, vaikka miehet olisivat halunneet taistella. Lopulta puolustukseen ryhdyttiin ilman Klingsporin lupaa.  

18. päivä huhtikuuta käytiin sodan ensimmäinen varsinainen taistelu Siikajoella, jossa Adlercreutz voitti. Tässä vaiheessa Aleksanteri I oli päättänyt ottaa Suomen haltuunsa pysyvästi.  Siikajoelta Suomen armeija aloitti marssin kohti etelää, ja tapahtumat keskittyivät nyt Pohjanmaalle ja Savoon. Taisteluita käytiin mm.  Revonlahdella, Pulkkilassa, Vaasassa, Lapualla, Karstulassa, Kuortaneella, Kauhajoella, Alavudella, Koljonvirralla, Juuttaalla ja lopuksi Oravaisissa. Oravaisten taistelu 14.9.1808 oli tappiollinen ja suomalaisjoukot vedettiin sen jälkeen Tornion kautta Ruotsiin. Venäläiset hyökkäsivät vuonna 1809 Länsi-Pohjaan, jossa käytiin sodan viimeiset taistelut.

Haminan rauhassa 17.9.1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Ruotsille Suomen  menetys oli katastrofi. Koko verotus oli uudistettava ja armeija luotava uudelleen. Kustaa IV Aadolf menetti kruununsa ja joutui maanpakoon. Hänen tilalleen tuli Ranskasta nykyinen Bernadotten hallitsijasuku.

Kun vielä Suomen sodan 1808-09 aikaisissa sotilasasiakirjoissa puhutaan Ruotsista, Suomesta ja Pohjanmaasta erikseen, alkoi pohjalaisalue nyt integroitua tiiviimmin muuhun Suomeen.

Lapuan taistelusta

John Fiott istui Virranniemen pappilan rannassa pari päivää taistelun jälkeen ja piirsi kuvan näkymästä joen yli Isokylään päin. Nykyisen Kosolan Talon paikalla sillan vasemmalla puolella näkyy suuri kaksfooninkinen talo ja sen takana runsaasti muita kylän rakennuksia. Siinä oli kenraali Nikolai Rajevskin vasen sivusta taistelun alkaessa. Kuvan kaksfooninkinen on mahdollisesti sama rakennus, joka sittemmin huonokuntoisena purettiin pois alta, kun Kosolan Talon vanhempaa siipiosaa rakennettiin vuonna 1861. Koska Kosolassa on selvästi käytetty jonkin vanhemman rakennuksen hirsiä uudelleen, ovat ne mahdollisesti peräisin tästä talosta. (Kuva Jussi T. Lappalaisen kirjasta ”Sota Suomesta”. Alkuper. Dr. John Lee of Hartwell  Dr John Lee of Hartwell and his Swedish Journey 1807-1809. Records of Buckinghamshire 43, 2003 via prof. Erkki Lehtinen)

Kenraalimajuri Adlercreutz johti n. 4 700 suomalaissotilasta valtaamaan Lapuan venäläisiltä 14.7.1808. Hän saapui Kauhavan suunnasta, venäläiset puolestaan olivat ryhmittyneet puolustukseen Lapuan kirkonkylän alueelle siten, että heidän vasen siipensä oli Isossakylässä, oikea Liuhtarissa ja ratsuväki keskellä joen pohjoisrannalla. Pituutta rivistöllä oli yli kolme kilometriä, joten se näytti hyvin uhkaavalta ja Adlercreutz luuli joutuneensa ylivoimaa vastaan. Tosiasiassa venäläisten rintamassa oli n. 4 100 sotilasta ja 17 tykkiä.  

Prikaatinkomentaja von Döbeln porilaisineen sai käskyn hyökätä venäläisten vasempaan sivustaan ja Gustaf Adolf Ehrnrooth savolaisineen oikeaan sivustaan. Päävoimat pidettiin vielä reservissä. Döbeln eteni metsän suojasta viljapellolle, jossa porilaiset joutuivat vihollisen tykkitulen kohteeksi. Adlercreutzilta tuli käsky pysähtyä ja suojautua ruispeltoon. Pelto oli tulessa, sakea savu nousi joka taholla ja etummaisten pataljoonien upseerit päättivät jatkaa hyökkäystä oma-aloitteisesti.  Rynnäkön aikana venäläiset ehtivät ampua vain yhden raehaulilatauksen ennen kuin suomalaiset olivat jo rakennusten suojissa. Isokylä vallattiin ja venäläiset vetäytyivät Liuhtariin, missä sytyttivät kylän palamaan ennen kuin jatkoivat perääntymistään Kuortaneen suuntaan. Heitä ajettiin takaa pitkin Lapuanjoen molempia rantoja.

Silloisessa Virranniemen pappilassa majoittui ensin venäläinen, sitten ruotsalainen päällystö. Taistelun aikana kirkkoherra Johannes Gummerus perheineen oli suojassa pappilan kellarissa. Taistelun päätyttyä kirkkoherra tarjoili helteen ja sodan uuvuttamille suomalaisille sotilaille saavikaupalla olutta.

Mitä Lordi Fiott teki Lapualla?

Lordi John Fiott, jonka jälkimaailma tuntee paremmin tohtori John Lee of Hartwellina oli etuoikeutettu matkailija, joka tuli Suomeen vain nähdäkseen taisteluita. Pohjanmaalla vieraillessaan hän oli 25-vuotias matemaatikko. Matkapäiväkirjaansa hän piirsi luonnoksia kaikesta näkemästään – myös maaseudusta ja arkkitehtuurista. Hän oli vapaa poistumaan milloin niin päättäisi – mutta ihmisille, joita hän täällä kohtasi, taisteluiden merkitys oli raadollisempi: sota toi heidän kotiseudulleen nälkää ja kuolemaa.

Lordi sai sittemmin vuosien saatossa useita suuria perintöjä, matkusteli ristiin rastiin Eurooppaa ja Lähi-itää, rakensipa oman observatorionkin tähtiä tutkiakseen. Hänestä tuli yksi Royal Meteorological Societyn perustajista ja yksi kuun kraatereista on nimetty hänen mukaansa.

 

John Fiottin omakuva ”The Hero! Fiott quitting the Swedish Army”

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

3 Responses

  1. Mielenkiintoisia ja hyviä artikkeleita kaikki. Lähteet jäi mietityttää.

    1. Totta, lähteet jäivät tässä mainitsematta! Kirjoitin pääasiassa vanhasta muistista, selailin takavuosina Kuortaneen Ruonalle tehdyn Suomen sotaan 1808-09 liittyvän näyttelyn käsikirjoitustekstejä, jotka kokosi FM Nina Takala – ja tarkistukset tein Martin Hårdstedtin kirjasta ”Krig kring Kvarken”. John Fiottista löytyi henkilöstä kertovaa tietoa Katternö -lehden numerosta 3/2018 otsikolla ”Taistelun kaipuu”.
      John Fiottin piirroksista ensimmäisen ja kolmannen löysin National Education Networkin galleriasta osoitteessa http://gallery.nen.gov.uk/asset668002_14609-.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Blogiarkisto
Viimeisimmät kommentit