Pohjalaistalon ikkunat

Vanhojen ikkunoiden puuaines on lujaa, ja vanhojen ikkunoiden säilyttämisellä on suuri merkitys talon arvolle.

Talon silmät

Hirsirakennusten ensimmäiset ikkunat olivat työntöluukulla suljettavia valoaukkoja seinän yläosassa tai katossa. Kun talot olivat sisäänlämpiäviä savutupia, räppänöiden virkana oli paitsi päästää valoa sisään, päästää myös kiukaan savua ulos.  “Räppänä” on ikivanha suomalainen sana. Suomalaiset eivät kuitenkaan olleet pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella ainoita, jotka rakensivat talojaan hirrestä ja avasivat niihin valoaukkoja. Skandinaviassa valoaukon nimi oli “vindauga”, joka tarkoittaa tuulensilmää. Venäjällä sen nimi oli “okno”, joka myös tarkoitti silmää. Siitä tuli suomen kieleen jo rautakaudella meille tuttu “ikkuna”.

Ikkunan historiaa Pohjanmaalla

Kuva on ruotsalaisen Anders Fredrik Skjöldebrandin piirros pienestä savutuvasta Kyrönjoen varressa, ja se on tehty vuosien 1799-1802 välissä. Luukulla suljettava aukko näkyy pöydän takana päätyseinässä. Taitaa olla Kyrönjoella talvinen ilta, kun aukosta näkyy vain pimeyttä. Valo tulee kiukaasta, sekä muurikivien ja hirren rakoihin työnnetyistä päreistä.  Kuvalähde: Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design, The Fine Art Collections. Kuvan alkuperäinen julkaisija Charles Delén 1801 tai 1802.

Uloslämpiävät uunit yleistyivät Pohjanmaalla jo 1700-luvulla ja savutuvat harvinaistuivat. Kun uunien savu johdettiin ulos tornin kautta, entiset valoaukot saatettiin sulkea luukun sijaan kiinteällä kalvolla, jolloin niistä tuli jo ihan oikeita ikkunoita. Kalvo tehtiin usein sian virtsarakosta, tai käyttämällä vasikan, vuohen tai lampaan nahkaa.  Tiedetään esimerkiksi, että vuonna 1564 Korsholman linnan tupaa varten Pohjanmaalla valmistettiin “nahkapaperia” 25:stä vasikannahasta.

Kalvosta tehty, valoa läpäisevä ikkuna. Kuva: Taina Hautamäki.

Pohjanmaalla tiedetään esimerkiksi Isonkyrön nimismiehen, Pietari Gumsen komeassa talossa olleen lasi-ikkunat 1500-luvun lopulla. Siihen aikaan ne olivat lyijypuiteikkunoita. Tosin Nuijasodassa (1596-97) talonpojat pistivät kallisarvoiset lasit säpäleiksi, tappoivat karjan, ja ripustivat rikkinäisiin ikkuna-aukkoihin nautojen verisiä päitä. Ainakaan sama nimismies ei niitä enää uusinut, sillä Gumse pakeni Puolaan, eikä tullut sieltä enää takaisin. Lasi-ikkunat alkoivat yleistyä vasta 1600-luvulla – silloinkin ensin varakkaamman väen talojen paremmissa huoneissa. Mitä vauraampi talo, sitä suurempi lasi-ikkuna.

Valmistustekniikasta johtuen yhden ikkunaruudun koko oli 1650-luvulla vain 15 x 10 cm. Kuusikulmaiset, vinoneliön tai suorakaiteen muotoiset ruudut liitettiin toisiinsa lyijystä tehdyillä puiteprofiileilla ja lasipintaa tuettiin vielä ulkopuolelta ohuilla tuuliraudoilla. Kuva: Taina Hautamäki

1730-luvulla säätyläistalojen neliön muotoiset ikkunat oli koottu 18 x 12 cm kokoisista lasiruuduista, edelleen lyijypuitteisiin. Lyijypuitteista, ristikarmillista ja pieniruutuista ikkunaa sanotaan tyyliltään karoliiniseksi ikkunaksi. Lasiruudun koko kasvoi niin, että vuosisadan puolivälissä oli jo siirrytty 24-ruutuisesta puitteesta ensin 8-, ja sitten 6-ruutuiseen.

Väinöntalossa Evijärvellä ovat alakerran ikkunat pystyvälikarmilla jaetut, 2×8-ruutuiset, ja puupuitteiset.  

Ikkunalasi oli ensin tuontitavaraa, mutta Suomessa sitä alettiin valmistaa Åvikin lasitehtaassa Somerolla vuonna 1748. Pohjoismaiden lasiteollisuus keskittyi 1700-luvulla Suomeen, koska lasin pääraaka-aineeksi oli sulatettava kvartsihiekkaa, ja valmistusprosessiin kului paljon polttopuuta. Sitä Suomessa riitti, ja lasitehtaita tuli lisää. Pohjanmaalle Pirttikylään perustettiin Bergan lasitehdas vuonna 1796, ja Mustasaareen Grönvikin lasitehdas vuonna 1812. Munsalaan tuli Sandnäsin lasitehdas vuonna 1847. Ikkunalasia tehtiin puhaltamalla, ja se oli hyvin ohutta.

Puhalletun lasin valmistus loppui vuonna 1934, kun koneella vedettyä ja edullisempaa lasia alettiin myydä vuonna 1927. Kummassakin on kaunista väreilyä, mikä tekee lasin eläväpintaiseksi. Vanhaa lasia on vaikea löytää enää mistään. Jos sitä on vanhoissa ikkunoissa, se kannattaa ehdottomasti pyrkiä pitämään ehjänä ja säilyttää. Kuva: Taina Hautamäki

Urapuiteikkunasta kitti-ikkunaan

1700-luvun lopulla lyijypuite vaihtui puupuitteeksi, joka tehtiin hyvin ohueksi ja siroksi. Lasia varten tehtiin puitteeseen lasitusura, johon lasi upotettiin. Kaikki liitokset tehtiin helposti avattaviksi, sillä jos tällaisessa urapuiteikkunassa meni ruutu rikki, puite oli purettava osiin uuden vaihtamiseksi. Vuosien kuluessa urat väljenivät ja lasit alkoivat helistä. Niitä onkin myöhemmin muutettu kitti-ikkunoiksi siten, että lasitusura on leikattu ulkopuolelta auki kyntteeksi, johon lasi kiinnitetään pellavaöljykitillä. Urapuiteikkunat korvautuivat kitti-ikkunoilla vähitellen 1800-luvun aikana.

Kunnostusta vaativa vanha urapuiteikkuna. Kuva: Taina Hautamäki
Taitava tekijä on valmistanut urapuiteikkunaan uuden puuosan vanhan tilalle. Kuvalähde: Puuseppä Juha Peltolan Pieni Puusepänverstas -yrityksen FB-sivu.
Tässä kaunis sepän takoma 1700-luvun kulmarauta ja siihen yhdistetty sarana lapualaisessa talossa. Kulmaraudasta ja saranasta tuli erillisiä heloja 1800-luvulla. Kuva: Matti Mäkelä.
Kitti-ikkunan kunnostus meneillään. Uran sijaan puitteissa on kyntteet, joihin lasi kiinnitetään pellavaöljykitillä. Kuvalähde: YLE

Pohjalaistalojen ikkunoita

Kustavilaisuuden ja empiren myötä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa yleistyi kuusiruutuinen ikkuna. Se pysyi kansanrakennuksissa suosiossa koko 1800-luvun. Vasemmalla ikkuna Jalasjärveltä. Räystäsklasit eli haukanikkunat ovat ominaiset pohjalaistaloille. Vain kaikkein pienimpiin taloihin niitä ei tehty. Oikealla on ikkuna Lapualta. Siinä vuorilaudat on ovat seinälaudoituksen kanssa samalla tasalla, ja seinälaudoituksen pystyrimat on sahattu viistoon ikkunan alavuorilaudan alla.

Muotivirtaukset näkyivät erityisesti ikkunoiden vuorilaudoissa, mutta siitä huolimatta niissä oli myös alueellista vaihtelua. Päällimmäisen vuorilaudan – kruunulaudan – vinoneliökoristelu eli “rombi” oli tyypillinen Suur-Ilmajoen alueella. Kauhajoella alavuorilauta ja kruunulauta olivat toisiinsa peilikuvamaisessa suhteessa. Lapuanjokivarren pitäjissä ja Järviseudulla suosittiin 1830- ja -40 -luvuilla ylänurkkien pilastereita.

1800-luvun lopulla kertaustyylien aikana myös pohjalaistalojen arkkitehtuurissa näkyi ensin nikkarityylin vaikutus, jolloin ikkunoidenkin vuorilautoihin tuli runsaita lehtisahauskoristeluja. Uusrenessanssi vaikutti seinäpintojen laudoituksen suunnanvaihteluina, ja ikkunoiden vuorilaudoituksista tuli voimakkaita. Tyylivaikutteita poimittiin siten kuin haluttiin, silmää miellyttäviksi. Vasemmanpuoleinen kuva on Härmästä, oikeanpuoleinen Kurikasta.
Empiren aikana muotiin tuli myös puolipyöreä lunetti-ikkuna, joka sijoitettiin päädyn yläreunaan, haukanikkunoiksi räystäiden alle, tai ulko-oven päälle. Vasemmalla vuonna 1848 rakennetun Yli-Lauroselan ikkunoita Ilmajoella. Oikeanpuoleinen lunetti-ikkuna on myös Ilmajoelta.
Vasen kuva Lapualta ja oikeanpuoleinen kuva Ylistarosta. Kuvat: Taina Hautamäki.

1800-luvun loppupuolella nikkari Etelä-Pohjanmaalla veloitti ikkunankehyksien tekemisestä 6-7 markkaa, eli yhtä paljon kuin kräätäri veloitti miesten puvun ompelemisesta.

Vanhat ikkunat kannattaa aina säästää

Vanhan talon ikkunoiden vaihtaminen uusiin on arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti tuhoisa toimenpide. Kunnostettaessakaan ei kannata muuttaa ikkunan rakennetta eikä ulkonäköä. Oikein kunnostettuina, tiivistettyinä ja käytettyinä vanhat puuikkunat ovat ihan riittävän energiatehokkaita ja tuottavat iloa sekä omistajalle, että ympäristölle.

Kun haet itse hyvää ikkunapuuta höyläämöltä, vuosikasvun tulisi olla alle 3 millimetriä, mielellään jopa 1–2 millimetriä. Kuvassa vasemmalla vanhan, ja oikealla uuden ikkunapuun vuosikasvua, jota vertaamalla on helppo nähdä, kummassa on parempi laatu. Vanhojen ikkunoiden puuaines on lujaa, ja sen kunnosta huolehtimalla ikkuna kestää, kestää ja kestää edelleen! Kuvalähde: Stenbacka, A. & Stenbacka, E. 2010. Gamla fönster: Renovera, restaurera och underhålla.

Taina Hautamäki

Lähteitä:

Korhonen, T. & Eskelinen, J. 2011. Suomalainen ikkuna.

YLE:n kuvalähde: YLE Uutiset Kotimaa 3.9.2016. Paula Tiainen. Repsottavat ikkunat riesana?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Search
Blogiarkisto

Viimeisimmät postaukset