Pohjalaisia

Kosolan väen näytelmäharrastukset

Jo ennen nuorisoseuran perustamista Lapualla esitettiin näytelmiä, ja nuorisoseura jatkoi siitä mihin näyttelemisestä innostuneet olivat jo harrastusta kehittäneet. Vielä vuonna 1893 näytelmiä esitettiin mm. Kosolan ladossa tienristillä, jolloin lato oli ensin perusteellisesti siivottava yleisöä varten. Samalla kuitenkin puuhattiin varsinaisen seuratalon rakentamista, jota varten saatiin lahjoituksia ja järjestettiin arpajaisia. Iisakki Kosolakin osallistui kökkään haettamalla metsistään viidellä hevosella hirsiä seuratalon rakennusaineiksi. Talo valmistui vuonna 1899. Nuorina aktiivisia nuorisoseuralaisia olivat myös Vihtori Kosola ja Eelin Lahdensuo. Vihtori näytteli erilaisissa näytelmissä peräti viidentoista vuoden ajan aivan nuoresta lähtien ja vielä senkin jälkeen, kun pariskunta oli mennyt naimisiin.

Jalmari Lahdensuo, Suomen Kansallisteatterin johtaja

Eelinin muutamaa vuotta vanhempi setä, isän veli Jalmari Lahdensuo harrasti myös näyttelemistä. Hänelle siitä tuli kuitenkin kokonainen elämänura. Varakas isä laittoi pojan opintielle, joten Jalmari lähti Vaasan Reaalilyseoon jo kymmenvuotiaana, kirjoitti sieltä ylioppilaaksi vuonna 1898 ja jatkoi samana vuonna Helsingin yliopistoon. Veli Jalo Lahdensuo meni perässä neljä vuotta myöhemmin. Tuohon aikaan 1900-luvun alussa Helsingissä vaikutti  merkittävä eteläpohjalainen kulttuuripiiri, johon veljekset nyt liittyivät. Siihen kuuluivat esimerkiksi kuorolaulun uudistajat Heikki Klemetti ja sisarensa Dagmar, toimittaja ja kirjailija Artturi Järviluoma, sekä nuori säveltäjä Toivo Kuula. Yhteydenpito Etelä-Pohjanmaalle ystäviin ja sukulaisiin oli kiinteää heillä kaikilla ja Jalmarikin kävi kotona Lapualla aina kun mahdollista.

Jalmari opiskeli mm. kirjallisuushistoriaa useaan otteeseen myös Saksassa ja väitöskirjaansa varten seurasi saksalaisten teattereiden toimintaa, erityisesti teatteriohjausta. Maisteriksi valmistuttuaan hän tuli Lapualle vuonna 1905 ja toi mukanaan vaimonsa Eevan, joka oli Heikki Klemetin sisar.  Hän työskenteli Lapuan yhteiskoulun johtajana sekä saksan ja suomen kielten opettajana, ja osallistui aktiivisesti lapualaiseen harrastajateatteriin. Palo teatteriin voitti lopulta koulutyön. Jalmari sai kiinnityksen Suomen kansallisteatterin dramaturgiksi ja apulaisjohtajaksi. Lisäksi hän toimi teatterin oppilaskoulun opettajana ja johtajana. Ikää hänellä oli tuolloin 29 vuotta. Kansallisteatterin pääjohtaja hänestä tuli Adolf Lindforsin erottua tehtävästä vuonna 1914.

Pohjalaisia – näytelmä, ooppera, elokuva

Vuonna 1914 Jalmari ohjasi “Pohjalaisia”-näytelmän ensiesitykset. Näytelmän käsikirjoitus tuli Artturi Järviluoman ansioksi, vaikka sen takana saattoikin olla edesmennyt alahärmäläinen Anton Kangas. Joka tapauksessa Järviluoma oli kesällä 1907 ollut yhdessä Toivo Kuulan ja kauhavalaisen Ernst Niemen kanssa keräämässä kansanlauluja Härmässä, Kauhavalla ja Alavudella – ja näitä lauluja Järviluoma nyt lisäsi käsikirjoitukseen. Epävirallinen ensiesitys oli Lapualla, ja Jussin roolia näytteli Jalmarin veli Jalo Lahdensuo. Heti perään näytelmän kantaesitys toteutettiin Suomen Kansallisteatterissa, jossa se oli  suuri menestys ja jossa sitä esitettiin täysille katsomoille kerta toisensa jälkeen. Näytelmän pohjalta Leevi Madetoja sävelsi saman nimisen oopperan, jonka kantaesitys nähtiin Jalmarin ohjaamana Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1924. Siitä tuli Suomen kaikkien aikojen esitetyin ooppera.

Jalmari oli yksi uranuurtajista myös suomalaisen elokuvan saralla. Hän ohjasi Pohjalaisista mykkäelokuvan Suomi-Filmille vuonna 1925. Siitä tuli oman aikansa suurelokuva, joka kuvattiin autenttisilla paikoilla Alahärmässä, Ylihärmässä ja Vaasassa. Avustajina oli iso määrä lapualaisia, kauhavalaisia ja härmäläisiä. Peter von Bagh on kertonut, että häjyjen jälkeläiset ottivat elokuvan tekemisen ja etenkin tappelun tosissaan. “Miehiä jäi hevosten jalkoihin. Joku putosi sillalta. Pari ratsastajaa ajoi  yhteenkin niin, että hevoset kaatuivat. Kerrotaan, että muuan vanha häjy kuuli metakan ja saapui juosten paikalle kirves kädessä arvellen entisten iloisten aikojen palanneen”.

Pohjalaisten elokuvien genre, Jussi-paita ja Jussi-patsas

Jalmarin menestyselokuvan jälkeen pohjalaisaiheisia elokuvia on tehty niin paljon, että ne ovat ihan oma genrensä. “Pohjalaisia” kuvattiin toistamiseen jo 1936, tällä kertaa ääniversiona. Silloin sen ohjasi Toivo Särkkä, avustajanaan Yrjö Norta.

Jalmari Lahdensuolla on sormensa pelissä myös Jussi-paidan tarinassa. Kun suunniteltiin roolivaatetta Pohjalaisia-näytelmän päärooliin Harrin Jussille, haettiin mallia museosta lainatusta Korsnäsin paidasta. Siinä vaiheessa paita oli vielä hyvin esikuvansa näköinen. Mutta mykkäelokuvassa Jussilla nähtiin jo samanlainen paita, joka nyt tunnetaan Jussi-paitana. Siitä tuli yksi pohjalaisuuden symboleista. Vuonna 1944 perustettiin suomalaisille näyttelijöille oma “Oscar-palkinto”, eli Jussi-palkinto. Se nimettiin tämän ensimmäisen kotimaisen merkkielokuvan innoittamana ja jaetaan edelleen joka vuosi parhaille suomalaisen elokuvan tekijöille.  

Taina Hautamäki

Lähteitä: Lapuan Historia II.  Vihtori Kosola; Viimeistä piirtoa myöten (1935). Teppo Ylitalo, Helemi – Lapuan historiallinen tietokanta (20.9.2012). Plari 3 /2011, Ministeri Jaakko Nummisen juhlapuhe Helsingin eteläpohjalaisten 70-vuotisjuhlassa. Teatteri Lapuan Internet-sivut /Uutiset /Jalmarit 2011 jaettu. 375 humanistia – Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan Internet sivut: Päivän humanisti 17.9.2015, Leevi Madetoja. Helsingin Sanomat 15.6.2005: Suomen esitetyin ooppera (Mari Kappinen). Elokuvauutiset.fi / Info / DVD-arvostelut / Kotimaiset / Pohjalaisia (1925). Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat: SUNKLO sata vuotta / elokuvat (Pia Parkkinen). Marketta Luutonen: Harrin Jussin muisto – Jussipaita suomalaismiehen rooliasuna.