Kuten monista vanhoista rakennuksista, on Kosolastakin korjaustöiden yhteydessä löytynyt monenlaisia esineitä. Paitsi lattianalustojen ja välikaton täyteaineiden joukosta, myös rossista maan pinnasta tai aivan sen alta. Osa esineistä on pudonneita ja kadonneita, hukkaan joutuneita. Osa on rikki menneitä ja pois heitettyjä, syystä tai toisesta talon sisuksiin työnnettyjä. Olemme toiveikkaina odotelleet, että löytyisi myös kätkettyä arvotavaraa – mutta kuulemani mukaan joku Lapuan nimismiehistä on jo ajat sitten käynyt tyhjentämässä Kosolan välikatot ja muut mahdolliset piilopaikat. Tiedetään, että kätkössä on ollut aseita – mutta mikäli nimismies oli huolellinen, ei taida enää tulla vastaan kivääreitä, käsikranaatteja tai panoksia, saati pomminkuoria. Vaan löydetyissä esineissä on vielä yksi kiinnostava ryhmä: mahdolliset taikakalut eli rakennuskätköt.
Tulisija on tyypillinen kätköpaikka
Arkeologian tutkijatohtori Sonja Hukantaival on perehtynyt suomalaisiin rakennuskätköihin. Hänen mukaansa rakennuskätköjen vallitseva merkitys näyttäisi olleen ainakin 1500-luvulta 1800-luvun loppuun rakennuksen rituaalinen suojelu pahoilta voimilta. Rakennuskätkö voi löytyä erityisistä paikoista, kuten esimerkiksi tulisijan yhteydestä, seinälinjalta taikka oviaukon tai nurkan kohdalta. Lisäksi se on sellaisessa paikassa, johon ei ole ollut pääsyä rakennuksen valmistumisen jälkeen, kuten kynnyksen tai nurkkakiven alla tai salvoksen välissä. Kätkettyjen esineiden luonne vaihtelee, mutta sellaisia ovat esimerkiksi kallot, leukaluut ja raajojen luut sekä erityisesti metalliset teräkalut ja aseet, taloustavarat ja henkilökohtaiset tavarat. Itse esinettä tärkeämpi merkitys näyttää kuitenkin olleen sillä, miten se on piilotettu ja piiloonsa aseteltu.
Luiden ja hevosenkengän voima
Rakennuskätköistä on löydetty eri eläinten luita, muun muassa sian, naudan, lampaan ja vuohen luita, mutta erityisesti hevosen luita. Varsinkin hevosen kallolla on uskottu olleen maagista voimaa onnentuojana ja pahan karkottajana. Kun luut löytyvät paikasta johon eläin ei ole voinut itse ryömiä kuolemaan, voi epäillä että kyse on kansanuskoon liittyneestä magiasta. Hevosenkenkää puolestaan pidetään vielä nykyäänkin onnea tuovana esineenä. Kansanuskossa se oli vahva noituuden vastustaja.
Taikojen tekeminen onnen saamiseksi on ollut kansan arkea. Koska ajatteluun kuului se käsitys, että onnea on maailmassa vakiomäärä, tarvittiin taikoja myös onnen suojelemiseksi. Näin kansanuskoon liittyi myös usko toista ihmistä vahingoittavaan noituuteen. Kateellinen naapuri saattoi noitua onnen omakseen, ja paha sana tai jopa vihamielinen ajatus saattoi olla vahingollista. Luiden kätkemisellä on haettu eläinonnea ja pyritty estämään kadehtijoiden aiheuttamaa pahaa. Myös terävillä metalliesineillä on nähtävästi ollut vahva suojelumerkitys, jolloin on haluttu estää pahan pääsy sisälle rakennukseen. Sellainen on saattanut olla Kosolan vanhemman siipiosan alta löytyneellä puukolla. Toisaalta esimerkiksi ruosteista puukkoa ja vaskea on voitu käyttää myös pilaamiseen, jolloin kätkö onkin voinut olla kateellisen vieraan tekemää pahansuopaa noituutta. 1800-luvun rakennuskätköjen pääasiallinen merkitys on kuitenkin ollut suojeleva.
Tulisijaan on liitetty paljon erilaisia uskomuksia, joista yhden mukaan kodinhaltija asuu uunin takana. Valon ja lämmön antajana tulisija on ollut kodin varsinainen sydän, jonka ääressä valmistettiin myös ruoka talon väelle. Toisaalta siitä lennähtävä kipinä saattoi myös sytyttää tulipalon. Hukantaipaleen tulkinta onkin, että tulisijan yhteyteen laitetun kätkön tehtävänä oli suojella rakennusta tulipalolta.
Taina Hautamäki
Lähde: “…Sillä noita ei sellaisen kynnyksen yli pääse!” – Rakennusten ritualistiset kätköt; Hukantaival, S. Pro gradu -tutkielma, 2006.