Salomon Haaramäki – Mestarin elämäntarina

Mestarin käden jälki näkyy edelleen ja on nyt valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Millainen oli lahjakkaan miehen pitkä ja sisältörikas elämä?
Salomon Haaramäen kuva Tuomo Haaramäeltä. Lapua.

Kesäkuun 27. päivänä vuonna 1840 syntyi Ylistaron Kaukolan kylässä Yli-Kriikun Juho-rengille ja tämän vaimolle Liisalle esikoispoika, joka sai kasteessa nimen Salomon. Saman vuoden lokakuussa nuori perhe muutti Juhon syntymäkotiin Alavuden Sydänmaalle, Kuotesahon taloon. Perhe kasvoi ja muutti edelleen vuonna 1846 Lapualle, missä Juho osti Lagerstedtiltä Ylisaaren metsäsarasta vanhan tuvan. Tupa ei ollut häävisessä kunnossa, mutta oli kumminkin kelvannut Ylisaaren työmiesten majoitukseen talvisin, kun nämä olivat metsätöitä tekemässä. Tuvan ympäristö oli metsäistä ja kivistä mäkeä nevan reunassa ja sitä Juho alkoi raivata Haaramäen torpaksi. Kohta kun Salomonilla alkoi olla tarpeeksi ikää, hän otti osaa torpan töihin. Kesäisin hän oli kuokkimalla kuivattamassa suota ja talvisin kaivamassa ojia tai metsätöissä. Renkinäkin hän toimi useassa talossa Lapualla, mm. Ylisaaressa.

Salomon Juhonpoika Haaramäki varttui nuoreksi mieheksi ja löysi morsiamen. Häitä Maria Tuomaantytär Alasaaren kanssa vietettiin vuonna 1861 ja nuoripari muutti Lapuan Saarenkankaalle. Vuonna 1862 syntyi ensimmäinen lapsi, mutta vuosi oli myös katovuosi. Tilannetta pahensi se, että muutamaa vuotta aiemmin oli Oolannin sodassa tuhottu viljavarastot ja sodan jälkeen heikot viljasadot olivat toistuneet, minkä vuoksi varastoja ei oltu saatu ennalleen. Työttömiä kierteli pitkin kyliä kyselemässä töitä ruokapalkalla eikä kukaan arvannut, että pahimmat nälkävuodet olivat vasta tulossa. 1865 menetettiin sato Pohjois-Suomessa ja vuodet 1866-68 jäivät historiaan nälkäkatastrofina, jossa kuoli noin 120 000 ihmistä eli noin kuusi prosenttia Suomen silloisesta väkiluvusta.

Salomon hankki perheelleen elantoa rakennustöissä työmiehenä. Ilmeisesti vuonna 1863 Etelä-Pohjanmaalta lähti miesporukka Viipuriin laivatelakalle töihin ja Salomon lähti mukaan. Ensin hän teki laivaan kirvesmiestöitä, sitten sepän töitä. Laivan valmistuttua Salomon suuntasi takaisin kotiin ja otti Haaramäen torpan pienet viljelykset hoitaakseen. Lisätulot olivat välttämättömiä, joten Salomon teki jälleen töitä rakennuksilla – nyt rakennusmestarina. Torppa jäi käytännössä Marian ylläpidettäväksi ja apua tuli lapsilta näiden kasvaessa. Salomon rakensi ensin taloja Lapuan kirkonkylässä. Ensimmäinen oli Kaappo Saaren tuparati. Kun nähtiin, että työ oli hyvää, tilattiin häneltä lisää ja isompiakin rakennuksia. Tulivat mm. Talvitien, Kosolan, Antilan, Leskelän ja Ilkan talot sekä Sinnemäen talo Lapuan Hellanmaahan ynnä Juho Malkamäen ja Matti Kosken talot Ylistaroon. Myös Lapuan kirkonkylän kansakoulu ja rippikoulutalo, kunnansairaala ja lääkärin talo sekä kunnalliskoti olivat hänen johdollaan rakennettuja.

Salomon oli kekseliäs mestari. Hän valmisti Lapuan ensimmäisen painovesijohdon kunnallisneuvos F.W.Lagerstedtille. Sitä pitkin saatiin vesi Simpsiöltä Ilkan taloon. Salomonista tuli myös tunnettu vesimyllyjen rakentaja. Käytössä oli tuohon aikaan ns. lautasiipimyllyjä, mutta Salomon kehitti lamaturbiinin, jonka toiminta perustuu lautalaariin asetettavaan rautasiipiseen turbiiniin. Raudan hän hankki Onkilahden konepajasta ja turbiinit rakenteli talven mittaan kotonaan, saipa turbiinistaan palkinnonkin maanviljelysnäyttelyssä. Ensimmäinen mylly rakentui Malkamäelle Ylistaron Kylänpäähän. Sitten Kyrönjoen rannoille rakentuivat Muurimäkisten mylly, Hattu-Jaakon mylly, kolme myllyä Kyyränkoskeen, Viitalan mylly Hiipakkalaan, Merikaartoon luumylly ja Kalkkistenmylly ja vielä Voitilankosken mylly Viitalankylään. Lapuanjoen varteen hän rakensi Keskimyllyn Keskikylään, entisen Hissan myllyn ja Saarimyllyn sekä Tiistenjoelle Topparin myllyn. Salomonin työmiehet olivat paikallisia rakennusmiehiä, paitsi ruotsinkielisillä alueilla minne hän toi mukanaan suomenkieliset rakennusmiehet. Mestarina hän näytti mallia tehden tarkkaa työtä ja vaatien samaa myös alaisiltaan. Muita rakennuksia ja myllyjä rakennettiin hänen johdollaan aina Loviisaa ja Jyväskylää myöten.

Talvisin, kun rakennustyömaita ei ollut, Salomon teki myös puusepäntöitä – sorvasi ja nikkaroi mitä vain. Vielä 87-vuotiaana poikansa Jaakko Haaramäen luona Rautakorvessa asuessaan hän teki kangaspuut. Poikansa luona hän myös kuoli 89 vuoden ikäisenä 30.9.1929. Vaasa -lehdessä ”Naapuri” julkaisi muistokirjoituksen, jossa kuvaili Salomonia luonteeltaan vaatimattomaksi ja kertoi hänen kuuluneen vuodesta 1874 alkaen heränneisiin sekä lukeneen paljon uskonnollisia kirjoja. Muistokirjoitus päättyy näin:

”Tämän lahjakkaan miehen pitkä ja sisältörikas elämä päättyi rauhallisesti vanhuuden heikontamana. Tässä poistui yksi niistä vanhan ajan raatajista, joka ei käyttänyt hukkaan hänelle uskottua leiviskää. Pienenä, huomaamattomana tahtoi hän aina olla, mutta tunnetuksi hän siltä tuli ulompanakin. Paljon oli hänestä oppimista paikkakunnallaan. Kunnia kelpo vanhuksen muistolle!”

Lähteet: Kirkonkirjat, Vaasa-lehti 22.10.1929, Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-L, 1963 /Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, Vaasa.

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

1 Response

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Blogiarkisto

Viimeisimmät postaukset

Viimeisimmät kommentit

Yhteystiedot

Kosolankatu 1
62100 Lapua

Sähköposti:
taina.hautamaki@kosolantalo.fi

Ota yhteyttä

Seuraa meitä
somessa!

Tilaa meidän uutiskirje!

Tahdotko kuulla meistä lisää? Tilaa uutiskirje! Se tulee kuukauden tai puolentoista välein. Tilauksen voi aina peruuttaa, jos alkaa siltä tuntumaan.

© 2020 Kosolan talo | Webdesign: Tilke. Osakeyhtiö