Kolme kellaria ja alati tarkentuva kokonaiskuva

Kosolan talo jaksaa yllättää! Vieläkin löytyy uusia väliseinän paikkoja ja mitä mielenkiintoisempia teknisiä ratkaisuja. Mikäs ihme tässä kuvassa on?

Kosolan talon uudemman siipiosan lattioiden avaukset antavat yhä lisää tietoa talon vaiheista vuosikymmenten varrelta. Avauksissa tehtyjen havaintojen yhdistäminen muuhun saatavissa olevaan tietoon rakentaa kokonaiskuvaa. Kuvan rakentuessa välillä vahvistuu ja välillä kumoutuu jokin aikaisempi arvio.

Talon uudemman siipiosan alla on kolme kellaria, joista katupäädyn kellari on vanhin. Kuvaan piirretty ulkonema on vuonna 1959 rakennettu lisäosa, josta nyt on käynti sekä vanhimpaan että keskimmäiseen kellariin. Ennen lisäosan rakentamista kellariin kuljettiin samasta kohdasta – mutta pihan puolella olleen pienen hirsiporstuan kautta. Portaat kääntyivät rungon alla kohta vasemmalle ja johdattivat siitä parin mutkan takaa kellariin.

Vuonna 1930 kuvatussa filmissä näkyy nykyisen lisäosan paikalla pieni hirsipömpeli, josta oli kulku kellariin. Lisäosan taakse jäi vuonna 1959 myös kuvassa näkyvä vanhemman siipiosan ulkoseinä ikkunoineen. Kuva: rajattu kuvakaappaus Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin Elokuva-arkistossa olevasta elokuvasta.

Keskimmäisen kellarin joenpuoleinen päätyseinä jää etäämmälle rungon ulkoseinästä. Sen jatkeena joen puolella ollut betonilaatta on murtunut reippaasti. Siinä vaiheessa, kun lattiat vielä olivat paikoillaan, ne kallistivat joen puolelle. Syynä on ollut painuminen joenpuoleisella julkisivulla. Valun alla olleiden täytteiden laskiessa on valukin rikkoutunut.
Samaa näkymää toisesta suunnasta, katupäätyyn päin. Murtuma jatkuu lähes koko joenpuoleisen julkisivun pituudella. Lattian alla olleet eristeet olivat vajonneet samalla mitalla. Lisäksi osa lattioita kannattavista ja ulkoseinään ankkuroituvista hirsistä oli katkaistu erilaisten putkitöiden yhteydessä.
Myös Lassilan päädyssä olevan kellarin joenpuoleinen pääty jää hiukan irti ulkoseinästä. Kellarin katosta on tehty varsin korkea, joten hirsirunkoa sitovia lattianiskoja ei ole tässä lainkaan.
Mielenkiintoinen tapa saada ulkoseinän ja kellarin välille runkoa sitovaa vetoa, kun lattianiska puuttuu.
Lassilan päädyssä oleva kellari on rakennettu v. 1959 aikakaudelle tyypillisistä Tell-betonireikätiilistä.
Mainos vuodelta 1955.
Tässä näkyy kynnyshirsi salin ja sen vieressä Lassilan puolella olleen toisen huoneen välillä. Nuolilla merkityissä kohdissa näkyvät karojen paikat, ja niiden välinen leveys kertoo, että paikalla on ollut pariovi. Kara on pystyrakenneosa, joka liittää oven tai ikkunan hirsiseinään ja pitää seinän päätä suorassa.
Tässä näkyy paitsi mainittu salin pariovi, myös salin nurkassa ollut kaakeliuuni ja sen kyljessä ollut toinen ovi viereiseen huoneeseen. Kotisivuillamme sama kuva näkyy otsikon ”Kosolan talo ennen ja tänään” alla, mutta peilikuvaksi kääntyneenä. Talo itse siis kertoi, että tämä kuva on se, joka on oikein päin. Kuva: Lapuan museot, Pyhälahden valokuvaamo.

Vielä yksi väliseinäkin löytyi, vaikka jo luultiin alkuperäisen huonejaon olevan selvillä! Kun syyskuisessa blogipäivityksessä (”Kosolan alkuperäisen huonejaon jäljillä”) piirsin pohjakuvaa huoneista, olin vielä siinä käsityksessä että tila 13 olisi ollut yhtenäinen ja saattanut toimia ruokasalina. Vastaavista, lähes salin kokoisista ruokailuhuoneista on esimerkkejä ajan porvaristalojen pohjapiirroksissa. Vaan ei! Sen paikalla onkin ollut kaksi erillistä, pienempää huonetta. Talo yllättää edelleen!

Vanhoissa valokuvissa näkyvien tornien kohdalta on odotetusti löytynyt vanhoja muurinpohjia. Tämä on salissa olleen kaakeliuunin pohja. Se on perustettu hirsikehikolle. Kuten Lassilan päädyssä olleen muurin kyljestä, myös tämän lähituntumasta löytyi onnea ja suojelusta tuova hevosenkenkä.
Tässä on Lassilan puolella olevan ja keskimmäisen kellarin väliin jäävää tilaa sisäpihan puoleisella sivulla. Kuvassa näkyy entisiä väliseinien paikkoja. Kuvan oikeassa reunassa näkyy muuria, jonka hormi on johtanut samaan torniin salin kaakeliuunin kanssa.
Paitsi Lassilan päädyssä, myös kaikkialla muualla on saatava kellareiden väliin jäävä alapohja tuulettuvaksi. Tämä on sisäpihan puoleista kivijalkaa Lassilan päädyssä olevan ja keskimmäisen kellarin välissä. Läpituulettuva tila tehdään uusilla kissanluukuilla. Kuten näkyy, sisäpihan puoleisella sivulla on tehty myös hirsikorjauksia.

Taina Hautamäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Search
Blogiarkisto

Viimeisimmät postaukset