Vanhoilla taloilla on vetovoimaa. Vanhoilla pohjalaistaloilla sitä on ehkä aivan erityisesti, koska niiden joukosta löytyvät oman aikakautensa upeimmat talonpoikaisen rakennustaidon näytteet. Vanhoilla taloilla yleensä ja pohjalaistaloilla vielä erikseen on ympärillään kasvava joukko niiden kunnostamisesta ja perinnerakentamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Jari Vesanen tunnetaan tässä joukossa yhtenä keulahahmoista.
VÄÄRINKÄSITYS
Jari Vesanen ja Riitta Rantanen asuivat 2000-luvun alussa keskellä Helsinkiä. Rakennusperinteen pariin ohjasi sattuma, väärinkäsitys ja Soinin talo vuonna 2002. Vierailu hotelli Taivaanvalkeassa pohjoisessa joskus 90-luvulla oli jäänyt mieleen sen erityisen tunnelman vuoksi. Kävi ilmi, että hotellirakennus oli siirretty ja että se oli alunperin ollut tukkikämppänä. Muutamaa vuotta myöhemmin pariskunta oli katsomassa ystävien rakennushanketta Tuusulanjärven rannalla. Uudistaloa siellä pystytettiin, mutta Jarin huomio kiinnittyi tontin laidalla olevaan pieneen hirsimökkiin. Se oli tarkoitus hävittää. Tukkikämpästä hotelliksi muuttuneen rakennuksen tunnelma muistui nyt mieleen ja Jari ilmoitti olevansa kiinnostunut hirsistä, mikäli mökki puretaan. Mitään ideaa niiden uusiokäytölle ei ollut, ja kun mökkiä ei sitten purettukaan, Jari oli lähinnä helpottunut. Riitta kuitenkin oli ymmärtänyt asian niin, että puoliso on mieltynyt vanhoihin hirsiin, haluaisi rakentaa talon ja lienee nyt hirveän pettynyt. Niinpä Riitta alkoi katsella ilmoituksia siirrettäväksi myynnissä olevista muista rakennuksista. Jari puolestaan pisti merkille, että vaimo näemmä haluaisi asua vanhassa talossa.
Oli sitten Helsingin Sanomissa yhdellä palstalla neljä pikku riviä, joilla ilmoitettiin pois siirrettäväksi 1800-luvulla Lapuan kirkon hirsistä rakennettu mansardikattoinen pohjalaistalo. Sitä Soinin taloa piti lähteä katsomaan Ylihärmän ja Kauhavan rajalle Varpulan kylään. Talo näytti pelottavan huonokuntoiselta, mutta muuten näky oli vaikuttava. Talon olemus puhutteli ja siihen liittyvä historia lisäsi sen vetovoimaa niin paljon, että neljännellä käynnillä tehtiin kaupat. Eteläsuomalaiset urakoitsijat olivat yksi toisensa perään sitä mieltä, että nyt menivät rahat hukkaan ja paras olisi tuikata tuleen koko pytinki. Yksi kieltäytyi menemästä sisälle sanoen, että siinähän ovat seinätkin ihan vinossa – sortuu vielä päälle! Jaria ja Riittaa alkoi jo hirvittää. Asioihin alkoi tulla järjestystä vasta, kun löydettiin oikeat asiantuntijat. Museovirastolta saatiin vihje, että kannattaa pyytää ilmajokelainen Erkki Hiipakka katsomaan taloa. Erkki oli pienen tutkimisen jälkeen sitä mieltä, että talo on mahtava! Yksi parhaimmista, mitä Etelä-Pohjanmaalla on – ja kaiken voi korjata! Hänen ohjeillaan vuonna 2003 talo riisuttiin, sitten numeroitiin ja purettiin. Seuraavana vuonna kehikko pystytettiin uudelleen Sipooseen ja sitä seuraavana Juha Kivimäki E-P:n Perinnerakentajat Oy:stä teki tarvittavat hirsikorjaukset.
INSINÖÖRI KOKEE AHAA-ELÄMYKSIÄ
Koulutukseltaan Jari on konetekniikan diplomi-insinööri. Varpulan taloa purettaessa nähtiin, että kehnolta näyttänyt kunto oli pääosin silmänlumetta ja materiaalit olivatkin itse asiassa valtavan hienoja. Insinööri alkoi myös oivaltaa yhtäläisyyksiä koneisiin: kaikilla rakentamisessa aikanaan tehdyillä ratkaisuilla on ollut jokin nerokas toiminnallinen tarkoitus ja kaikki kannattaisi sen vuoksi tehdä täsmälleen samoin uudelleen. Esimerkiksi hiekan funktio välipohjassa on olla ääni- ja paloeriste, joka myös tasaa kosteusvaihteluita ja varaa lämpöä – eikä seinien vinous ollutkaan virhe, vaan pohjalaistaloille tyypillinen ominaisuus. Ensimmäisistä suunnitelmista – joissa hirttä olisi käytetty lähinnä vain rakennusmateriaalina – luovuttiin ja alettiin tehdä aidosti perinteistä. Polyuretaani ja muut modernit ratkaisut hylättiin ja korvattiin paremmilla materiaaleilla. Kaikki kierrätettäväksi kelpaava käytettiin uudelleen – mm. alkuperäiset lattialankut sekä seinä- ja kattopaneelit ovat nyt käytössä vanhassa tarkoituksessaan uudessa paikassa.
VARPULAN TALON HIRSIEN HISTORIAA
Varpulan talon tunnelma huokuu kodikkuutta, rauhaa ja arvokkuutta, jolle talon tarina antaa poikkeuksellisen sävyn. Kun talon hirret alunperin veistettiin Lapuan kirkon seiniksi vöyriläisen mestarin Henrik Katilin johdolla, kirkkoherrana oli Johannes Asproth. Hän näki melkoisen vaivan kirkon rahoittamisen eteen, ehti nähdä sen valmiina vuonna 1749 ja vielä toimittaa virkaansa sen seinien suojissa ennen kuolemaansa. Anders Wargelin, joka kirjoitti Lapuan ensimmäisen historian, teki työtään kappalaisena näiden seinien sisällä peräti 65 vuotta. Myös kirkkoherrat Iisak Lithovius, Kristian Salmenius, Johan Gummerus ja Gabriel Lagus hallitsivat kirkossaan aina 1820-luvun puoliväliin saakka, jolloin se purettiin. Pitkä liuta lapualaisten ja lukuisten muiden eteläpohjalaisten esi-isiä ja -äitejä on harjoittanut kristillistä oppia enemmän tai vähemmän hurskaasti näiden hirsien sitä todistaessa. Veisannut virsiä ja tuntenut väkevästi pyhän läsnäolon – taikka sitten haukotellut ja nuokkunut pitkien saarnojen aikana ja miettinyt kolottavaa polvea ja käyntiä parantajalla. Kun kirkon hirret huutokaupattiin, osan niistä osti lapualainen Keisala-niminen talonpoika, joka uitti ne jokea pitkin silloiseen Kauhavan Orrenmaan kylään. Siellä niistä tehtiin talo, ja mestarina hääräsi sama mies joka teki myös lapualaisten nykyisen kirkon – Heikki Kuorikoski.
RAKENNUSPERINNÖSTÄ TULI SYDÄMEN ASIA
Jari on toiminut yrittäjänä vuodesta 1997 lähtien. Esipuhetta vaille valmis väitöskirja oli tehtynä digitaalisesta markkinoinnista Helsingin kauppakorkeakoulussa, mutta se jäi kun Jari osti opiskelukaverinsa kanssa yrityksen vuonna 2007. Sittemmin BP Asennus Oy on siirtynyt kokonaan Jarille. Yhtiöllä on sisaryhtiöt Ruotsissa, Norjassa, Liettuassa ja Indonesiassa eli Jari matkustaa paljon työasioiden vuoksi.
Rakennusperinnölle löytyy kuitenkin aikaa. Jari on Talonpoikaiskulttuurisäätiön hallituksessa ja koordinoi hanketta, jolla kaavoitetaan Sipoon Talmaan asuinalue siirrettäville vanhoille ja perinteisin menetelmin rakennettaville hirsirakennuksille. Uudenmaan perinnekylän asemakaavan laatiminen alkaa vuonna 2021.
“Vaikka olen sattumalta talon siirtänyt, en ole sitä mieltä että se on ensisijainen vaihtoehto. Paras ratkaisu on, jos talossa on asukkaat ja se kunnostetaan omalla paikallaan. Kun taloja kuitenkin on tyhjillään seuduilla, joilta ihmiset ovat muuttaneet pois, on rakennuksen säilymisen kannalta parempi siirtää se sinne missä on asukkaita, kuin antaa rapistua ja lopulta romahtaa.”
Kosolan Talon ostamisen taustalla on vaasalaislähtöisen Jarin pohjalaistaloihin tuntema veto ja tunne siitä, että hän jäi Lapuanjokivarteen velkaa siitä hyvästä, että vei pois Varpulaksi nimeämänsä hienon rakennuksen. Ykkösprioriteettina on, että Kosolan Talo toimisi jatkossa yleisölle avoimena rakennusperintökohteena, jossa voi tutustua perinteisiin kunnostusmenetelmiin ja -materiaaleihin. Jari kannustaa vanhojen rakennusten ylläpitoon ja kunnostamiseen, koska ne ovat sen arvoisia. 160-vuotiaan Kosolan Talon osalta tavoite on, että se pysyy paikallaan vähintään toiset 160 vuotta. Käyttö – asuminen tai kannattava liiketoiminta – on paras tae rakennusten kunnossa pysymiselle. Aika näyttää, millaiseksi Kosolan Talon käyttö lopulta muodostuu.
Taina Hautamäki
”Kansikuva”: Mia Tadic / Sipoon Sanomat