Sinimusta vihtoripaita

Pohjalaiset villapaidat 1920-luvulla

1920-luvulla Suomen oli vastikään saavuttanut itsenäisyytensä. Isänmaallinen ajattelu oli vallalla, ja kansallisidentiteetin vaaliminen näkyi myös siten, että Martat keräsivät kotimaisia neulemalleja käytettäviksi ulkomailta tuotujen tilalla. Naiset kaikissa yhteiskuntaluokissa tikkusivat ahkerasti vaatteita itselleen ja perheelleen. Villapaita oli ihanteellinen käytettäväksi talvisissa metsätöissä ja maatalouden pihatöissä. Se oli kosteutta hylkivä, kestävä, pehmeä ja lämmin, riittävän tiukkaan neulottuna se piti myös tuulta. Pohjanmaalla kuvio neulottiin vain rintaan ja hihoihin, koska paidan helma tavattiin työntää housujen sisään. Vasempaan olkapäähän lisättiin usein napit helpottamaan riisumista.

Seuduilla, joilla körttiläisyys vaikutti vahvasti – kuten Lapualla – suosittiin tummia värejä. Musta ja harmaa olivat pukeutumisessa hallitsevia värejä, joita täydennettiin erityisesti sinisellä. Esimerkiksi körttinaisten hartioillaan pitämät mustat huivit olivat usein sinisin raidoin koristettuja, ja körttiseudulla saattoi sininen raita tummalla pohjalla toistua myös tuvan matoissa. Vaatteilla koreilua pidettiin maailmallisena, ja erityisesti punaista kartettiin syntisenä värinä. Suosituksi tulleesta, tummanpunaisella koristellusta harmaasta jussipaidasta tehtiin körttiseudulla sinikuvioinen versio, jota viimeistään 1950-luvun alussa alettiin kutsua anttipaidaksi siksi, että ensimmäisenä näitä paitoja valmistanut Kleemolan kutomo sijaitsi Isontalon Antin mailla Alahärmässä.

Vihtoripaidan historia?

Mistään lähteistä ei löydy mainintaa, että sinimusta villapaita olisi alkujaan suunniteltu nimenomaan lapuanliikettä varten. Ensin olivatkin vain värit: sininen ja musta.

Sain tänä syksynä haastatella puhelimitse Leo Vuorenmaata, joka kertoi olleensa Jorma Kosolan – Vihtorin ja Eelinin pojanpojan – luokkakaveri. Pojat olivat poikasina olleet Jorman kotona ja löytäneet sattumalta tapettisauman välistä pienen paperilapun, johon oli kirjoitettu: ”Maan mustaan multaan meidät siunataan. Tuonne ylös taivaan sineen me pyritään. Siinä olkoon vapausliikkeemme tunnusvärit. – Vihtori Kosola.” Myöhemmällä iällä Leo oli Jormalta kysynyt, muistaako tämä, miten lappu löytyi ja mitä siinä luki. Jorma arveli isänsä piilottaneen lapun tapetin taakse ja muisti laittaneensa sen itse uudelleen talteen – mutta vain Leo oli painanut mieleensä siinä olleen tekstin. Lieneekö lappu vielä tallessa? Leo arveli sen kadonneen, kun kyseinen talokin on jo purettu.

Vihtori Kosola kertoo ”Viimeistä piirtoa myöten” -kirjassa, miten ennen heinäkuussa 1930 toteutettua talonpoikaismarssia mietittiin yhteistä tunnusta. Ensin harkittiin rintaan kiinnitettävää ruusuketta, mutta sitten päädyttiin käsivarsinauhaan. Sen väreiksi tulivat sininen ja musta, koska ”sininen on isänmaan väri ja musta taas ’fascistinen’, kommunisminvastainen väri. Ja juuri tätä väriyhdistelmäähän oli vuosikymmeniä kunnialla kantanut Etelä-Pohjanmaan herännyt kansa, körttiläiset”. Oikeistoradikalismi oli tuolloin pinnalla kaikkialla Euroopassa, ja Italian fascisteiksi nimitettyjen mustapaidat vastustivat kommunismia. Sieltä siis otettiin mallia roomalaista käsitervehdystä myöten – mutta Hitlerin ja hänen kansallissosialisminsa valtaannousu sekä natsit tulivat historian näyttämölle vasta myöhemmin, eikä niistä tiedetty tuolloin vielä mitään.

Kumpi lie ollut ensin: Vihtorin paperilapulle kirjoittama varsin uskonnollinen ajatus mustan ja sinisen merkityksestä maan ja taivaan väreinä – vai ennen talonpoikaismarssia kehitelty ajatus kommunisminvastaisesta mustasta ja isänmaallisesta sinisestä? Molempien taustalla tuntuu vaikuttaneen sekä körttiläisyys, että jääkäriliikkeen ja vapaussodan aatteellinen jatkumo.

On aivan mahdollista, että Eelin tikkusi puolisolleen mustan villapaidan lapualaiseen tapaan lisäten siihen siniset raidat joko Vihtorin pyynnöstä tai omana ideanaan, käyttäen jonkun toisen tekemää mallia, tai ostamalla valmiin paidan joltain toiselta – kukaan ei ainakaan toistaiseksi tunnu tietävän muutakaan tarinaa ”ensimmäisen vihtoripaidan” syntyhistorialle. Marketta Luutonen esittää väitöskirjassaan Kansanomainen tuote merkityksen antajana – tutkimus suomalaisesta villapaidasta, että ”körttiläiset olivat käyttäneet mustaa paitaa, jonka rintaa elävöittivät siniset raidat, kaksi ohutta ja yksi leveämpi. ” Näin ollen sinimusta kansanpaita lienee ollut körttiseudulla yleisessä käytössä jo ennen kuin siitä tuli lapuanliikkeen tunnus käyttäjänsä Vihtori Kosolan mukaan.

Siniselle ja mustalle annettu poliittinen leima

Eri aikoina lapuanliikkeeseen on suhtauduttu eri tavoin. Aikalaiset korostivat 1940- ja -50-luvulla lapuanliikkeen antikommunistista toimintaa, 1960-luvulla lapuanliike nähtiin demokratian vastaisena ja fasistisena, 1970-luvulla se nähtiin osana yleiseurooppalaista kommunismin- ja venäjänvastaista oikeistoliikehdintää. 1990-luvulla kun Neuvostoliitto romahti, nähtiin taas lapuanliikkeen suhde kommunismin uhkaan. Entä nyt?

Vuonna 2020 Lapuan kaupunki myönsi vuotuisen kulttuuripalkintonsa työryhmälle, joka järjesti itsenäisyyspäivän kynttiläkulkueen sankarihaudoille. Mukana kulkueessa oli suuri määrä ihmisiä, ja sitä pidettiin hyvin kauniina tilaisuutena. Paikallislehti uutisoi palkinnosta kuvan kera ja jakoi uutisen somessa. Siitä repesi ankara huuto ja präiske ympäri Suomen maata – sillä kaksi kolmesta palkinnon saajasta oli kuvassa pukeutuneena mustaan paitaan ja siniseen kravattiin.

Kävi selväksi, että osalle lukijoista värit symboloivat edelleen vahvasti lapuanliikettä ja erityisesti sen sinimustat-nuorisojärjestöä, jonka toiminta jatkui liikettä 1930-luvulla seuranneen Isänmaallisen Kansanliikkeen yhteydessä, ja jonka järjestöpukuna käytettiin hyvin samanlaista asua.

Somepäivitys poiki valtakunnallisia lehtijuttuja ja keräsi reippaasti toinen toistaan tuomitsevampia kommentteja, joissa palkittuja syytettiin pelkän pukeutumisensa vuoksi äärioikeiston ihailusta ja nimiteltiin fasisteiksi, rasisteiksi ja natseiksi. Siinä samalla leimattiin koko sankarihaudoille tehty kynttiläkulkue fasistiseksi kulkueeksi.

Kuvassa vasemmalla esiintynyt Matti Kiilunen on keräillyt lapuanliikkeen ja IKL:n historiaa ja esineistöä nuoresta saakka, mikä varmasti lisäsi tulta uutisliekkeihin. Kiinnostus on kuitenkin kulttuurihistorian tallentamiseen liittyvää, Matti on tehnyt aiheesta tutkimusta, ja lähiaikoina häneltä ilmestyy aiheesta myös tietokirja Sinistä ja mustaa – Lapuan liike ja Isänmaallinen Kansanliike keräilyn kohteena.

Samalla, kun nyt kysyin häneltä mahdollisia lisätietoja vihtoripaidasta, tulivat puheeksi vaatteille annetut merkitykset ja niihin reagointi. Hän kertoi lapualaisen esimerkin: paikallisella huoltamolla istuvat kokoomuksen, demareiden, persujen ja vasemmiston kannattajat samassa pöydässä puhumassa mm. päivän politiikasta. Jollakulla on toisinaan yllään vihtoripaita, eivätkä toiset siitä hermostu. Leikkiä lasketaan puolin ja toisin, sitten nauretaan päälle. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta ei niiden vuoksi eri pöytiin jakauduta, vaan yhdessä niitä puidaan. Mattia ihmetyttää, että jopa maakunnan oman sanomalehden päätoimittaja peräänkuuluttaa erityisesti eteläpohjalaisilta suurempaa suvaitsevaisuutta. Joka paikassahan sen puutetta ilmenee sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät pysty istumaan samassa pöydässä asioista keskustelemassa.

Vuonna 2021 seinäjokelainen, silloinen perussuomalainen poliitikko ja virkavapaalla ollut poliisi Piia Kattelus-Kilpeläinen julkaisi somessa hymyilevän uudenvuodentervehdyksen yllään sinimusta vihtoripaita ja kädessään kirves. Media tarttui tervehdykseen ja kuva levisi mm. Twitterissä. Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja lisäsi kuvaan tekstin ”Tulevana vuonna perussuomalaisuudesta tulee niin trendikästä, että lapuanliikkeen väreissä voi nauttia Bulevardilla maitokahvit ilman mellakkaa”.

Saman kuvan Piia oli julkaissut jo kolme vuotta aikaisemmin eri yhteydessä teemalla ”Irti EU:n kahleista”, mutta nyt joiltakin kansalaisilta tuli Pohjanmaan poliisille tutkintapyyntöjä ja se joutui selvittämään, rikkoiko Piia tervehdyksellään poliisin käyttäytymissääntöjä. Sitten uutisoitiin, että Kattelus-Kilpeläinen on rekisteröinyt yritykselleen sinimusta -verkkotunnuksen sekä avannut sinimustia vaatteita myydän verkkokaupan. Saman päivän uutisissa kerrottiin, että entiset perussuomalaiset ovat perustamassa uutta puoluetta – Sinimustaa liikettä. Kattelus-Kilpeläinen kiisti, että verkkokaupalla olisi mitään yhteyttä politiikkaan, vaan se avattiin kovan kysynnän vuoksi. Asiat kuitenkin etenivät niin, että Perussuomalaiset erottivat ääniharavansa puolueesta. Mutta kauppa käy.

Sinimusta liike ei saanut Piiasta uutta jäsentä. Vihtoripaita on vuosikymmenten mittaan nähty monien muidenkin poliisien yllä ilman tutkintapyyntöjä. 1970-luvulla vihtoripaita oli eteläpohjalaisten kurssipaitana Poliisin alipäällystökoulussa. He käyttivät sitä virkapuvun kanssa, eikä poliisijohto katsonut tarpeelliseksi puuttua asiaan. Entisen kansanedustajan ja nimismiehen Raimo Vistbackan mukaan paidan käyttö oli jossain määrin reaktiota 1960- ja 70-lukujen vasemmistoradikalismiin.

Jälkipolvien siniselle ja mustalle antamista monista merkityksistä muotoili poliittista historiaa sivuaineenaan opiskellut valtiotieteiden maisteri, Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila tammikuussa 2021 oman mielipiteensä: sininen ja musta edustavat ”väkivaltaa, sortamista, oman käden oikeutta ja kollektiivista typeryyttä”.

On mielenkiintoista seurata, muuttaako Venäjän Ukrainaan keväällä 2022 kohdistama hyökkäyssota jollain tavalla suomalaisten asennoitumista sinisen ja mustan eri merkityksiin aikana, jota elämme juuri nyt.

Taina Hautamäki

Lähteitä:

Henna Mantere, kirjeenvaihto marraskuussa 2023.

Herättäjä-yhdistyksen verkkokauppa
https://www.herattaja.fi/tuote/korttihuivi-iso

Ilta-Sanomat 14.9.2013. ”Tiesitkö näistä? Kokoomusnuorten pomo kohauttanut ennenkin”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000658022.html

Leo Vuorenmaa, puhelinkeskustelu syyskuussa 2023
Luutonen, Marketta. 1997. Kansanomainen tuote merkityksen antajana: tutkimus suomalaisesta villapaidasta.
Matti Kiilunen, puhelinkeskustelut loka- ja marraskuussa 2023
Piia Kattelus-Kilpeläinen, kirjeenvaihto marraskuussa 2023
Seinäjokinen -lehti 19.1.2021. ”Vihtori-paita ilmentää maakunta- ja pitäjäidentiteettiä”
https://www.seinajokinen.fi/vihtori-paita-ilmentaa-maakunta-ja-pitajaidentiteettia/
Yle.fi ”Körttipuvun käyttö elpymässä”. 25.3.2010, päivitetty 9.4.2012
https://yle.fi/a/3-5533939