POHJALAISUUS
Pohjanmaa on Suomen historiallisista maakunnista suurin. Laajan Pohjanmaan eri alueilla on aina ollut omat paikalliset erityispiirteensä. Kovin usein koko pohjalaisuus tulee kuitenkin määritellyksi juuri eteläpohjalaisuuden kautta. Miksi?
Suomi, Ruotsi ja Pohjanmaa
Aina vuoteen 1809 saakka pohjalaisalueet jatkuivat nykyisen Ruotsin puolella Norrbottenissa ja Västerbottenissa. Tämän jälkeen Österbotten – Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa sekä Kainuu – oli yhtä ja samaa suurta Pohjanmaata aina 1800-luvun lopulle saakka. Maakunnan erillisyys varsinaisen Suomen ja Ruotsin rinnalla kesti pitkään. Osaksi nykyisin tuntemaamme Suomea se kasvoi vasta 1800-luvun kuluessa.
Vielä tänäänkin Pohjanmaa on Suomessa kun Skotlanti Britanniassa: maisemiltaan omaleimainen alue, jonka väellä on oma kulttuurinsa ja vahva “aksenttinsa”. Mihin historiaan perustuvat vahvat mielikuvat pohjalaisesta yritteliäisyydestä, itsellisyydestä, kapinallisuudesta, näyttämisenhalusta, isänmaallisuudesta ja muista leimallisista ominaisuuksista?
Olaus Magnuksen Carta Marina vuodelta 1539.
Tervanpolttoa Nummilahdella 1926, kuvaaja Alfred Niemistö. Kauhajoen museon valokuva-aarteet -kokoelmasta.
Pohjalaisuuden historiaa
Mielikuvien juuret ulottuvat mm. 1500-luvun nuijasotaan, jossa pohjalaiset talonpojat organisoivat sotilaallisen kapinan säätyläisten paisuvaa valtaa vastaan. Suurin osa päälliköistä oli eteläpohjalaisia. Nuijasota vaikutti siihen, ettei varsinainen maaorjuus koskaan toteutunut Suomessa eikä Ruotsissa toisin kuin suuressa osassa muuta Eurooppaa. Maanomistuksella on ollut Etelä-Pohjanmaalla suuri merkitys läpi historian ja kaikki mikä sitä on uhannut – aateli, sodat, putoaminen maata omistavasta luokasta tai kommunismi – on aiheuttanut kiivaan puolustusreaktion.
Vauraus on otettu eri aikoina eri lähteistä – turkiksista, purjehduksesta ja kaupankäynnistä, tervanpoltosta, suonraivauksesta – ja vauraus on ollut sen takana, että tilat on saatu pysymään omissa käsissä.
Työteliäisyys ja yritteliäisyys toi paitsi ansioita, myös yhteisön arvostusta. Pohjalaiset kirvesmiehet loivat maineensa laivanrakentajina, kirkonrakentajina sekä komeiden talojen tekijöinä. Suurimmat talonpoikaistalot tehtiin Etelä-Pohjanmaalle. Prameudessaan ne voittivat monta maan säätyläiskartanoa. Huikea määrä amerikansiirtolaisiksi lähteneitä eteläpohjalaisia todisti työmoraaliaan metsätyömailla, rakennuksilla, kaivoksilla ja talouksissa. Palanneista moni toi mukanaan rahat, joilla osti oman tilan, paransi entistä tai perusti yrityksen.
Isossakyrössä v. 1714 käyty Napuen taistelu oli Suuren Pohjan sodan viimeinen suuri kenttätaistelu. Talonpoikaisen nostoväen osallistuminen taisteluun oli suuri poikkeus aikakauden sodankäyntitavoissa. Venäläinen miehittäjä tuhosi strategisesti tärkeää Pohjanmaan rannikkoa sadan kilometrin säteellä sisämaahan saakka polttaen kaupunkeja ja kyliä, ryöstäen, kiduttaen ja murhaten sekä vieden mennessään satoja ihmisiä orjuuteen. Seitsemän vuotta kestänyt isonvihan aika jätti arvet, jotka muistettiin läpi seuraavien vuosisatojen.
1800-luvun kuluessa Etelä-Pohjanmaalla kasvanutta väkivaltaista häjyilmiötä ei täällä pidetty yksinomaan huonona asiana, koska häjyt uhmasivat venäläistä virkavaltaa. Vanhaa vainoojaa ei katsottu hyvällä etenkään 1800-luvun lopulla alkaneina sortovuosina.
Itsenäistymispyrkimyksille löytyi alueelta vankka kannatus. Etelä-Pohjanmaa oli jääkärivärväyksen tukialuetta ja noin 40% jääkäreiksi lähteneistä oli pohjalaisia. Sisällissodan aikana 1918 maan valkoinen senaatti ja armeijan päämaja vetäytyivät Etelä-Pohjanmaalle, jossa punaisia tukevien venäläisten sotilaiden aseistariisunta aloitettiin. Lapuan suojeluskunnasta nousi uutena talonpoikaispäällikkönä nähty Matti Laurila poikineen.
Venäläisiä sotilaita Lapuan Kauppakadulla, ajankohta 1912-1917.
Ojankaivuuta Lapuan Alajoella, taustalla näkyy Simpsiö.
Venäjältä käsin Suomessa johdettu kommunismi nähtiin uhkana vielä sisällissodan jälkeen. Sen vuoksi Etelä-Pohjanmaalla v. 1929 käynnistynyt, Vihtori Kosolan johtama kommunisminvastainen lapuanliike sai vahvan valtakunnallisen kannatuksen aina siihen saakka, kunnes äityi radikaalioikeistolaiseksi liikkeeksi.
Pohjalaisiin liitettyjen luonteenpiirteiden juuret ovat syvällä sellaisissa historian tapahtumissa, joissa eteläpohjalaiset ovat ottaneet johtavan roolin tai jotka ovat liittyneet alueen yhteisöissä ja kulttuurissa arvostettuihin asioihin. Kansankulttuurissa on edelleen jäljellä tietty tahtoasenne, omavaraisuuden arvostus, suorapuheisuus, dramatiikan taju ja itseironinen uho, jota toisten on joskus vaikea ymmärtää.
Etelä-Pohjanmaa profiloituu voimakkaana yrittäjämaakuntana ja ruokaprovinssina sekä omaleimaisen kulttuurinsa kautta. Kulttuuri näkyy maisemissa, kuuluu puheessa ja musiikissa, tuntuu yhdellä tavalla grillijonossa ja toisella tavalla tanssilattialla, tuoksuu väliin saunalta ja väliin maataloudelta sekä maistuu – ah! – klimppivellissä, kropsussa ja muissa paikallisissa herkuissa niin hyvältä!
Kosolan Talossa voi näyttelyn valmistuttua tutustua aiheeseen kokonaisvaltaisesti ja kuulla lukemattomia tarinoita alueen vaiheista aina rautakaudelta tähän päivään saakka!
Kuvien kopiointi kielletty. Sivun kaksi viimeistä mustavalkokuvaa: Lapuan kaupungin museot, Pyhälahden valokuvaamo.